Täysi(n) Käsi(n)

Tänään LIV:llä esitettiin brittidokumentti "Lapsuus ilman rajoja". Ennakkoasenteestani huolimatta olin monessa kohtaa samaa mieltä dokumentissa haastateltujen perheiden kanssa. Toki myös eri mieltä, tai vähintäänkin pohtivaisella kannalla joissain asioissa. Dokumentissa haastateltiin perheitä, joissa lapsilla "ei ollut sääntöjä". Toki tämäkin riippuu määritelmästä, toisessa perheessä kuitenkin pidettiin kiinni ruoka- ja nukkuma-ajoista, jotka omissa laskuissani ovat myös sääntöjä. Toisessa, seitsenlapsisessa perheessä taas lapset saivat mennä, syödä ja nukkua silloin, kun heistä siltä tuntui. Yhteistä perheille oli lähinnä se, että he eivät laittaneet lapsiaan kouluun. Dokumentin nimi olisi osuvammin "Lapsuus ilman koulua". Hieman hämmensi myös se, että Britanniassa kukaan ei valvo opetussuunnitelman noudattamista eikä sitä edes TARVITSE kotikoulussa noudattaa. Dokumentin mukaan riittää, että vanhemmat antavat tarvittavat taidot ja tiedot. Tästä toki aih

Tänä vuonna emme askartele perinteiseen tyyliin äitienpäiväkortteja mummoille lasten kanssa. Sen sijaan halusin keksiä idean, jossa voisimme hyödyntää siskoni  babyshower -juhlien aktiviteettiin ostamiani kangastusseja . Kaupan hyllyjen välissä sain idean koristella lasten kanssa mummoille tiskirätit korttien sijaan ja palasin kotiin maatuvaisen tiskirättipaketin kanssa. Ja sitten vain piirtelemään! Ihan yksinkertaista minun muksujeni kanssa ei kylläkään ole piirtää tussilla materiaaliin, josta ei voi pyyhkiä mitään tai tuosta noin vain napata uutta jos menee pilalle. Meillä asuu jostain ihmeen paikasta geeninsä napanneita perfektionisteja, joten etukäteisvalmistelut olivat tarpeen. Kerroin jo etukäteen, että jos väärä viiva tulee, ei sitä saa pois ja sitten vain pitää yrittää keksiä siitä viivasta jotain muuta. Ei saa vetää raivareita eikä etenkään sotkea tussilla koko työtä, sillä rättejä oli juuri oikea määrä meidän mummoille. Yllättäen kaikki sujui hienosti! Pitihän sitä it

Monella paikkakunnalla on erilaisia kerhovaihtoja kotona päiväänsä viettävälle kotivanhemmalle ja lapsille. Jotkut käyttävät palveluja ahkerammin (kuten me) ja joillekin kerhoihin meneminen on ehdoton ei. Onneksi ei tietenkään ole mikään pakko kerhoon mennä, mutta yleensä  ehdoton nounou pohjautuu kokemukseen tai ennakkoasenteeseen siitä, että porukkaan on vaikea päästä mukaan. Kerhossa oli haarukkapainantaa.  Ensimmäisen kanssa kerhoon lähtemisessä oli kynnys, oikeastaan en edes ajatellutkaan sinne meneväni. Oli sellainen olo, että "eihän vauvan kanssa ole järkeä kerhoilla, kun ei se tee siellä mitään", mikä on kyllä sittemmin moni tavoin vääräksi todistettu ajatus. Ensinnäkin kerhoilu, vaikka onkin kivaa lapsille, hoitaa eniten äidin päätä. Vaikka toisinaan väsymys houkuttaa jäämään kotiin ja sosiaalisuus tuntuu uuvuttavalta ajatuksena, on kerhossa aina ollut kivaa ja juttuseuraa on löytynyt. Mielialakin on parempi, kun on saanut jutella aikuisten kanssa välillä, vai

Tämän keiton keittelin nopeasti eilen valmiiksi, kun  viikon ruokalistassa  luki lohikeitto ja perunoiden kypsyttämiseen ei ollutkaan aikaa. Tarkoitus oli siis väsätä ihan perinteinen lohisoppa, mutta arjen haasteet saivat aikaan tämän oikein maukkaan ja lapsille hyvin maistuvan keiton. Ainekset tähän heitin ihan hatusta, ja mieskin kehui makua, vaikka nirsomman sorttinen onkin. Lohinuudelikeitto lasten makuun 1/2 sipulia pieneksi pilkottuna  2  valkosipulinkynttä  300 g lohisuikaleita  (maustamaton) 1 rkl soijakastiketta Ripaus sitruunapippuria/valkopippuria 1-2 dl porkkanaraastetta 1 PSS pakasteparsakaalia (pieni pakastepussi) 2 pkt nuudelia  1 kasvisfonduekuutio --> kuori ja pieni sipulit pannulle, kuullota öljyssä. Lisää lohisuikale ja kypsennä hetki. Mausta. Lisää porkkanaraaste ja pakasteparsakaali. Anna muhia hetki. Lisää pannulle tilkka vettä ennen keittoon laittoa, nii  kaikki maut irtoavat pannusta keittoon. ---> kiehuta vesi. Lisää nuudelit ja kasvi

Meillä on pidetty aivan timanttisesti sujunut unikoulu! En voi uskoa näitä tuloksia, meillä nukutaan yöt! Meidän yöt alkoivat olla jo pelkkää tissi suussa nukkumista, jonka seurauksena minulla alkoi selkä kipuilla ja yö kului jatkuvasti heräillen. Miehellä oli pidempi vapaapätkä, ja hän oli motivoitunut valvomaan tarvittaessa  (yövuorotyöläisen ei tarvitse edes väkisin valvoa, kun rytmi on jo valmiiksi aamuöinen). Aluksi sovimme yhteiset säännöt: Yötä lyhennettiin vähän, koska yöllä jatkuvasti syömään tottuneen vatsa voi kokea nälkää, ennen kuin tottuu olemaan ruuatta. Yöajaksi sovittiin 21.30-06.00. Sen ajan minä pysyn poissa ja isi on puikoissa! Yöllä tarvittaessa tuttipullosta vettä, ekana yönä ehkä vähän korvikettakin Vaikein juttu: minä en saa rynnätä "pelastamaan " tissien kanssa, vaikka kuinka hoidettaisiin. Isi pärjää kyllä. Vauva nukkuu omassa sängyssä Isommat lapset olivat vauvan "yökoulusta" tosi innoissaan, sillä olin menossa yöksi heidän

Viime viikko menikin ohi nopeasti, ja ruuat tehtiin täysin suunnittelematta. Blogikin jäi vähän heitteille useammaksi päiväksi, kun ohjelmaa oli sen verran paljon. Tällä viikolla jatketaan taas suunnitellummin. Näin meillä syödään tällä viikolla päivällistä: MA: broilerkepakot ja veneperunat TI: lihaperunasoselaatikko KE: lohikeitto TO: kasvisrisotto PE: kiinalaiset lihapullat ja nuudeli Makaroniruoka jäi nyt pois, viikonloppuna syötiin parikin sellaista. Perjantain ruoka on jälkeen poikien toive, kiinalaisiin lihapulliin tulee lisäksi bambunversokastike. Papuja kuulemma pitää laittaa myös, kävi toive. Edellisen viikon löydät  tästä! Hyvää viikkoa!

Kiire ja paniikki. Kiireinen paniikki. Paniikkinen kiire. Sellainen on lapsiperheessä. Usein. Aina pitää ehtiä. Kouluun, neuvolaan, kerhoon, kylään, töihin... jne. Ollaan jo myöhässä. Usein. Hermoja kiristää. USEIN. Kolmen pienen ihmisen, kahden aikuisen ja koiran taloudessa aikataulu on lupaus katastrofista. Kasvatusalan ammatistani huolimatta en ole onnistunut kasvattamaan lapsistani kovinkaan vikkeliä siirtymätilanteissa. Vaikka koko päivä olisi valuttu sohvalla hokemassa "muleioomitääntekemistä", niin lähdön hetkellä koululainenkin kiinnostuu vauvanleluista, ja hokema vaihtuu fraasimaiseen, täysin tyhjiin lupauksiin perustuvaan "ihankohta" -ilmaisuun. Keskimmäisellä on tyypillisesti juuri se yksi ja ainut oikea auto hukassa juuri silloin, ja ilman sitä ei vain voi lähteä. Jos jollain ihmeen konstilla (lue "lahjomalla keksillä/ peliajalla") saan isot valmiiksi, niin jokainen vauvan kanssa joskus lähtöä tehnyt voi vain arvata, mikä alkaa haista sillä h

Jos ei osaa viikonpäiviä, on vastaus "tiistaina" aika hyödytön. Ensinnäkään ei tiedä, minkä nimistä päivää juuri nyt eletään. Toisekseen ei voi myöskään hahmottaa, että milloin se tiistai sitten on. "Kuinka monta yötä?" onkin suosittu kysymys, kun 3-5 -vuotias lapsi koettaa laittaa odottamansa ajankohdan jonkinlaiseen mittakaavaan. Yöt sentään toistuvat, joten niitä voi yrittää laskea. "Äiti mä en tiiä kauan siihen on!", tuskaili meidän temperamenttinen viisivuotias, kun vastasin:" tiistaina". Hän olisi varmasti hahmottanut vastauksen edes jotenkuten, jos olisin vastannut "toisena omakerhopäivänä". Meillä on aika säännöllinen viikkorytmi esikoisen käydessä koulussa. Keskimmäinen menee ma, ti ja ke muutaman tunnin virikekerhoon aamusta, torstaina on MLL:n perhekahvila ja perjantaina perhekerho. Lisäksi toki vielä harrastuspäivät, yksi molemmilla pojilla (vauvan harrastus on tällä hetkellä kulkea kaikkialla mukana). Esikolla oli j

Oletko nähnyt elokuvan "Marley & me"? Jos labbis vaihdettaisiin walesinspringerspanieliin ja leffan nimi muotoon "Milli & me", voisin luulla kameraryhmän seuranneen meidän koiravuosiamme. Ainakin tarinaa riittää kerrottavaksi yhdestä koiran elämästä kirjan verran. Ellei jopa kahden, sillä vuosia on toki luvassa vielä. Eihän yksitoista ole lainkaan paha ikä keskikokoiselle itseään nuorena pitävälle spanielille, joka edelleenkin innostuessaan vetää hihnassa kuin hullu puuron perässä. Millin ensimmäinen päivä meillä. Tuo sama rakastunut, jopa riippuvainen, katse sillä on silmissään edelleen. Tasan 11 vuotta sitten sain viestin, että meille olisi syntynyt narttupentu. Varauksessa oli alkuun kultainennoutaja, mutta kyselemääni pentueeseen ei tullutkaan narttuja. Mies valitsi meille pennun, joka nuohosi jaloissamme ja sitkeästi veti lenkkarin nauhoja hampaat irvessä. Emme silloin aavistaneetkaan, että tuo tilanne oli vihje koiramme luonteen määrittelev

Hui kun viikot vierivät nopeaan! Taas on aika ruokalistan, joka tällä kertaa syntyi viidessä minuutissa suurempia suunnittelematta. Alkuviikon ruuat pitää tehdä jo kaapissa olevista, koska mies on poissa ja en jaksa raahautua ostoksille koko poppoon kanssa. Ja toki on hyvä myös käyttää kaikkea kaappiin hankittua! Pyrkimyksenä on, että mitään ei menisi hukkaan. MA: Mozzarellakana ja perunalaatikko TI: Lohipasta  KE: Jauhelihakastike ja perunat TO:  Kasvissosekeitto ja juuresrieskat PE: Uunimakkara ja ranskalaiset Vähän on perunapainotteinen lista tällä viikolla. Onpahan ainakin perunaa eri muodoissa, se tuo monipuolisuutta! 😊 Herkullista viikkoa! 

Blogin ei ole tarkoitus olla mikään vaateblogi, mutta nämä on nyt pakko esitellä. Yksi syy on se, että näillä kengillä kävellessä saa juttukavereita, mikä on mielestäni aina hauskaa. Talviaikaan useamman kerran viikossa tulee sanoja vaihdettua tuntemattomien kanssa näiden superihanien kenkien vuoksi. Tyypillisimmät fraasit ovat tietysti "vähän ihanat, mistä nuo on?" ja "onpa upeat, mistä noita saa?". Usein udellaan myös kenkien alkuperää ja mahdollista kotimaisuutta. Myös käyttöominaisuudet kiinnostavat; millaisella kelillä hyvät, paleleeko varpaita jne. Meidän viisivuotias näppäsi kengistä ja minusta kuvan. Tästä ehkä välittyy hyvin, että en ole kauhean kuvauksellinen, mutta halusin kuitenkin yhden kuvan, jossa nämä ihanuudet ovat jalassa.. Kyseessä ovat tietenkin jo kuudetta vuotta käytössäni olevat,  jämsäläisen Alhon huopatehtaan  aivan ihanat, muistaakseni italialaisen suunnittelijan (?) suunnittelemat huopakengät. Ulkomainen suunnittelu sopii minulle,

Tiesittekö, pullastakin saa kakkaa! Harva asia ilahduttaa pieniä poikia enenmän kuin juuri se, kakka. Whatsappillakin saan aina whatsappailuhetkinä kymmeniä, ellen jopa satoja, kakkaemojiviestejä. Ja myös pullasta voi tehdä sitä. Keskimmäinen neropattimme sai idean, ja esikoinen oli ihan myyty. Ja niin meillä syntyi tänään pehmoisia ja herkullisia kakkapullia: Jokainen pökäle on omanlaisensa 💩😁. Ajatus oli tehdä Korvapuusteja, joten taikina on kaulittu, täytetty voilla, sokerilla ja kanelilla. Sen jälkeen käärin taikinan rullaksi, leikkasin paloiksi, mutta jätin loput pojille. Ei tullut korvapuusteja. Sen sijaan saimme hyvänmakuisia pökäleitä. Äiti näki vasemmassa reunassa potentiaalisen korvapuustin, pojat sen sijaan kakan. Tässä pökäleen työvaiheet näkyvillä: korvapuustin aihiosta kierretään pötkö ja siitä muotoillaan kakka. Erimuotoisia... Pikkuleipurit vauhdissa...  Hyvältä maistuu, ei voi kuin kehua omia leipureita! 💝

Yöt. Nukkuminen. Aiheesta riittää aina keskusteltavaa lapsiperheiden kesken. En muista, milloin olisin nukkunut kokonaiset yöunet. Isommat lapset nukkuvat yhteisessä huoneessaan, ja vauva alkuyön omassa sängyssään ja koko yön sitten vieressäni tissibaarilla hengaillen. Minä nukun heräillen ja yhdessä asennossa koko yön läpi. Ja olen väsynyt aamuisin. Usein päivisinkin, joskus se oma väsymys kuitenkin unohtuu tässä arjessa, kun touhua on paljon. Huonoimpina päivinä sen huomaa siitä, että olo on helposti ärtyvä ja sumuinen, eikä tee mieli lähteä kotoa pois tai tavata ketään muuta. Vinkeistä ei ole nukkumisasioissa pulaa. " Ota päikkärit " tai  " nuku kun vauva nukkuu " on ehkä ne kuluneimmat vauvaperheen vinkit. Kokeiltu on, mutta pidemmän päälle väsymykseen niistä ei vain ole apua. Ei huonoja yöunia voi oikein korvata päikkäreillä. Lisäksi itse olen sen tyyppinen ihminen, että saan mielihyvää, kun saan asioita tehtyä ja nukkuessa asiat jäävät rästiin. Päikkäreil

Suunnittelemattomaan ruokalistaan ja ajoittaiseen "kohtapitääollaruoka"-paniikkiin verrattuna elämä on lasten kanssa kieltämättä helpompaa, kun yksi ruoka on viikon arkipäiville valmiiksi suunniteltu. Myös lapset nauttivat, kun tietävät tulevat ruuat etukäteen. Joten jatketaan projektia, vuorossa viikko 3. Edelliset viikot löydät tästä:  viikko 1  ja  viikko 2 . Tällä viikolla siis: MA: makaronilaatikko  TI: lohifileepuikot ja perunalaatikko KE: uuniperunat kasvisfetatäytteellä ja dippivihannekset TO: kananuudeliwokki PE: peltilihapiirakka  Salaatteja en suunnittele etukäteen, koska sen verta vihannesta riittää kaapissa, että salaatin saa aina laitettua. Edelleen pyrin toteuttamaan yhtä kasvis-, yhtä kana- ja yhtä kalaruokapäivää. Vauvan ruuat sovellan aina näistä ruuista, tarvittaessa keittelen ja muussaan pari perunaa, bataattia, porkkanaa tms. vauvalle.

Kun lapsi kiukkuaa, aikuisuus punnitaan. Auts. Joskus en ehkä olekaan niin aikuinen kuin olen kuvitellut. Lapsen kiukku herättää aikuisestakin lapsen, ja ensimmäisenä ei tule mieleen olla empaattinen. Ajasta ja paikasta riippuen tilanteita toki sietää eri tavoin, joskus sitä pystyy olemaan aikuisempi, toisinaan aikataulupaineiden keskellä tai riittämättömyyden huutaessa sisuksissa tekisi itsekin mieli vain huutaa omat kiukut pihalle sen kiukkuavan lapsen tavoin. Keskinmäärin parhaiten jaksan olla rauhallinen, kun ei tarvitse kiirehtiä mihinkään ja on aikaa valua kotona. Sitten taas kiire tai vaikka useampi kiukutteleva lapsi yhtä aikaa raastaa hermoja. Tai poikien välinen tappelu, sitä en jostain syystä pysty juuri kuuntelemaan kiukustumatta. Kiukkuava lapsi saa aikaisessa usein esiin saman tunteen. Kuva: Pixabay.com Meillä on pääasiassa hyvin käyttäytyvät lapset, joiden kanssa voi tehdä melkein mitä vain ja missä vain ilman suurempia käytösongelmia. Pahimmat kiukut tulevat kot

En olisi ikinä uskonut, miten paljon pieni suunnittelu helpottaa arkea! Ex tempore ruuanlaitto kuuluu edelleen vahvuuksiini, mutta rajoittuu lähinnä lounasaikaan. Iltaruoka on nyt aina etukäteen suunniteltu, joten sitä on myös helppo valmistella etukäteen; esim. ottaa lihat sulamaan pakkasesta, pilkkoa kasvikset joutessa jne.  Tästä klikkaamalla näet meidän viime viikon arkipäivien ruokalistan. Tällä viikolla lista on seuraavanlainen: MA: lihapullia ja perunamuusia TI: Igorin kanaa ja riisiä KE: lohikeitto TO: kasvislasagne PE: Hot Dogit  Itse ajattelen, että lapset saavat syödä sitä, mitä on tarjolla. En laadi ruokalistaa pelkästään niistä ruuista, joita he tykkäävät syödä, mutta pyrin toteuttamaan yhden toiveen joka viikko. Poikien toiveen saattaa ehkä tuosta tämän viikon listasta arvata? 😂 Pojat ovatkin hyvin kaikkiruokaisia, ehkä osittain luonnostaan, osittain tottumuksesta.  Toki meilläkin on hetkiä tai päiviä, kun ruoka on "pahaa" t

Joka vuosi ajattelen, että tämä vuonna tehdään vitsat ajoissa. Joka vuosi ne tehdään hiki hatussa illalla ennen virpomisaamua. Ja perinteistähän ei luovuta, joten tänään paperisilppu lentää ja EriKeeperiä löytyy jännittävistä paikoista meidän keittiössä (koska askarrellaan tässä perhekokoon suhteutettuna pienehkössä keittiössä). Höyhenet laitoin boikottiin eettisistä syistä, koska se valinta on helppo tehdä. Höyhenet on helppo jättää pois, eivätkä valmiit vitsat itke niiden perään. Sitä paitsi olen aina inhonnut niiden kiinnittämistä! Rautalankaa on lasten kanssa hankala kieputtaa, käytännössä sen teen aina minä, ja teipillä kiinnitetyt löytyvät virpomisreitiltä oksien jääden täyteen läpinäkyvää teippiä. Tänä vuonna meillä TOP 3 koristeeksi vitsoihin päätyivät: 1. Taitellut haitaramadot, tai ajankohtaisemmin karvamadot: Haitarimato tehdään liimaamalla kaksi paperisuikaletta L-kirjaimen muotoon ja sitten taittelemalla vuorotellen suikale toisen päälle. Loppuun taas tilkka li