Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2018.

Kun lapset riitelevät salaatista ja vihanneksista

"Äiti, toi söi kaikki kurkut!", "Hei, toi sai enemmän porkkanaa!" ja "Saanko oman salaattilautasen" kuuluvat meillä usein. Olenpa joskus möläyttänyt suustani myös lauseen "Älkää nyt syökö liikaa vihanneksia!", tosin heräsin kyllä nopeasti todellisuuteen ja hiljensin itseni.. Toki siis meilläkin pätee tämä lapsiperheen perussääntö: karkkia, hampparia, pitsaa, karkkia, sipsiä ja vielä kerran karkkia, ehkä vähän nuudelia, muutama lihapulla, sekä ulkona grillattu makkara. Ja vielä karkkia. Tämä olisi meidän perheen ruokalista, jos lapset saisivat päättää. Silti meillä muksut syövät ainakin melko terveellisesti, monipuolisesti ja yleensä ottaen aika hyvin. Ja myös istuen ruokapöydässä, säännöllisenä ruoka-aikoina. Ehkä meillä on vaan helpot lapset tässä suhteessa. Ja varmasti onkin, sillä kaikki kolme ovat myös syömäänopetteluvaiheessa vauvana syöneet heti hyvin. Kaikki maut menevät ja suu aukeaa linnunpojan lailla. Nirsoilu- ja "entykkäätäst

Koko perheen juuresperunarieskat käyvät myös vauvalle 🌸

Meillä rakastetaan rieskoja, ja eilen sain ruuan teon yhteydessä idean leipaista pari rieskaa sillä idealla, että vauvakin voisi niitä syödä. Satuin juuri keittämään perunoita, mutta pelkkiin perunarieskoihin niitä ei ollut riittävästi, sillä ruokaankin piti jäädä. Niinpä keksin lisätä yhden pakastevihannespussin mukaan.  Nämä ovat superhelppoja! Nämä ovat aivan ihanan makuisia! Taputteluun olisi ehkä voinut käyttää vähemmän jauhoja (tai sitten siistiä näitä blogikuvaa varten..😉), mutta maku ei voisi olla parempi! Meillä on totuttu vähäsuolaiseen, joten suolaa emme jääneet kaipaamaan. Koko perheen juuresperunarieskat 3-4 perunaa keitettynä 200 g pakastevihanneksia 1 muna  4,5 dl vehnäjauhoja Itse käytin Rainbow:n keittojuurekuutioita, ja ne sopivat tähän kuin nenä päähän! Perunat pitää keittää ja samoin keittojuurekset. Ne sopeutetaan sauvasekoittimella (perunoita ei liikaa, etteivät liisteröidy..). Lisätään muna ja jauhot ja sekoitetaan.  Pell

Aktiviteetteja vauvalle helposti arjessa

Meillä pieni touhutyyppi on hieman päälle 8kk. Hän tätättää, ryömii hurjaa vauhtia kyynärpäät viuhuen, treenailee konttausasentoa heijaillen, rakastaa veljiensä hurjiakin leikkejä (on muuten tosi helppo kieltää poikia olemasta liian hurjia, kun vauva vaan nauraa käkättää...) ja tutkii maailmaa käsillään, varpaillaan ja suullaan. Istuma-asentoon nouseminen kyljen kautta onnistuu ajoittain, jos alusta vain ei ole liian liukas. Näin asioihin saa ihan toisenlaista perspektiiviä ja mikä tärkeintä, ylttyy paremmin eri laatikoiden sisältöihin! Pallomeri on nasta mesta! Hoplopeissa näin pienet nauttivat siitä ilmaiseksi. 😉  Tämän ikäistä vauvaa, ainakin meidän vauvaa, on helppo viihdyttää. Ainakin silloin, kun väsymys ei paina päälle eikä ole nälkä. Melko tavalliset asiat ovat vauvalle mahtavia elämyksiä! Eilen kirjoitin  isompien lasten "eimitääntekemistä" -hetkistä,  ja nyt on vauva-aktiviteettien vuoro. Meillä 8kk vauvaa viihdyttävät parhaiten juuri nyt: "Kukk

"Eimitääntekemistä" hetken selättäminen maustemaistiaisilla (ja pari muuta ideaa)

Lause, jota kuulee usein, vaikka lastenhuoneesta löytyy vimpaimia ja vempaimia, on puuhakirjaa aiheesta kuin aiheesta, taikamassaa, pakkosaada-leluja ja tätämäainaoontoivonu -pelejä, askartelutarvikkeita, minecraft- ja star wars -legoja jne jne. Lapsilla on käsittämätön kyky haluta aina jotain maailmanparastatavaraa, jota itsellä ei ole. Ja yhtä käsittämätön kyky ilahtua uudesta tavarasta hetkeksi ja sitten lopulta muuttaa se sellaiseksi ihan tavalliseksi rojuksi, mitä kaapit on jo pullollaan. Joskus asia on pakko saada, koska naapurin kaverillakin on, koulussa kaikilla on ja koska se vaan on siisteintä ikinä. Niin kauan, kunnes se on omassa hyllyssä. Lapsilta puuttuu usein haluamisjarru. Ja se aikuisten pitää asentaa olemalla hankkimatta kaikkea, mistä se pieni ihminen haaveilee. Ja haaveilla saa! Haaveilu on parasta ikinä! Muistan itsekin vielä sen tunteen, kun joulun alla siskon kanssa lelukuvastoa selattaessa sai haaveilla (ja ympyröidä omia toiveita). Ja täsmälleen samalla kein

Vauvan pehmoiset ruisbanaanikeksit

Typsykkä on täyttänyt 8 kk ja ruuan menekki kasvaa vain! Tämä tyttö on alusta asti ollut erittäin hyvä syömään, kuten pojatkin aikanaan olivat. Enimmäkseen tulee itse tehtyä ruokia, pääasiassa koska näin ei tule sitä lasi- ja metalliroskaa, joka meillä ei mahdu mihinkään säilytykseen ennen kierrätystä ja koska meillä edelleen sormiruokaillaan isolta osin. Neitokaisella alkaa pinsettiotekin olemaan hallussa, koska sormiruuan kanssa se tulee harjoiteltua, etenkin kun hänellä itsellään on kova halu saada ruoka suuhun. Mitään ei myöskään tarvitse hierontaa kovinkaan hienoksi, sillä neiti saa pureskeltua palasetkin ilman kakomisia. Tänään vuorossa oli aamu- ja iltapalaksi sekä retkievääksi kelpaavan sormiruuan tekeminen, joten jatkoin "apinaevästä" hieman muutamalla ainesosalla. Tuloksena oli hyvänmakuisia pehmoisia keksejä. Nämä ruisbanaanikeksit maistuivat itsellenikin 😊.  Pehmeät ruisbanaanikeksit 1 banaani 1 dl kaurahiutaleita 0,5 dl ruisjauhoja 1 rkl ruokaöljyä

Cappucinomokkapalat 💕

Aloin kerran leipomaan mokkapaloja, mutta keskenkaiken kaakaojauhe olikin loppu. Koska jälleen kerran aloin leipoa aika ex tempore-meiningillä ja tarkastamatta aineiden saatavuutta kotikaapista, piti kaakaojauhe korvata jollain. Pöydällä pönötti purkki cappucinojauhetta, joten kokeilinpa sitten sitä. Ja siitä tuli ihan parasta! Tällä reseptillä tulee ihan parhaat muhkeat ja pehmeät mokkapalat! Cappucinomokkapalat 200 g voita 1tl suolaa 4 rkl kaakaojauhetta 2,5 dl vettä ---> Laita kattilaan ja kiehauta sekoittaen. Jäähdytä hetki. 5,5 dl vehnäjauhoja 4,5 dl sokeria 2 tl vaniljasokeria  1,5 tl soodaa ---> sekoita. Tee keskelle kuoppa ja kaada voiskos hiukan jäähtyneenä kuoppaan. Sekoita. 1dl maustamatonta jugurttia  2 kananmunaa ---> vispaa munaa kevyesti haarukalla. Lisää jugurtti ja munat taikinaan. Paista pohjaa 200 asteessa n. 30 min. Anna pohjan jäähtyä. Tee kuorrute vasta juuri ennen koristelua. Cappucinokuorrute 75 g voita 0,5 dl k

Perunarullakas kokeilussa

Tästä tuli aivan ihanan makuista, vaikka vähän mietin, että onko tämä nyt vain yksi uusi tapa tehdä perunalaatikko uudessa muodossa😂. Tosin, tässä on paljon juustoa, mikä ei ikinä ainakaan tee ruokaa pahemmaksi! Inspiraationa siis tämä  "scalloped potato roll" -ohje , jonka aika moni onkin Facebookissa nähnyt kiertävän. Nesteen määrää valmiissa ruuassa vähentää, kun malttaa antaa nesteen haihtua täytteen ollessa levyllä. Itsehän en malttanut, oli kiire saada homma uuniin ennen vauvan hermostumista.. Oma lopputulokseni ei kyllä ulkonäöltään yllä aivan tuon inspiraationlähteen tasolle, lisäksi muutin reseptiä matkalla, koska kaapissa ei ollut ihan kaikkea. Miksi suotta varautua etukäteen 😂? Matkalla on hyvä soveltaa, monet asiat voi onneksi korvata toisella! Ohje Perunarullakkaalle: 6-10 perunaa ohuiksi viipaloituina 2-3 dl juustoraastetta 1 sipuli 300 g jauhelihaa 1,5 dl tomaattimurskaa Jauhelihamaustetta 2 valkosipulinkynttä 80 g tuorepinaattia 2dl t

Rusetti-piñata ja helppo rusetinsolmimisohje

Ystäväni lapsella on tyttären 5-v synttäriteemana hauskasti rusetti. Tein sankarille lahjaksi paperimassasta piñatan, jonka hajoittamisesta omat lapset ovat koko tekoprosessin ajan haaveilleet. "Äiti, saanko lyödä ton mäsäksi?" on ollut usein kysytty kysymys viikon ajan, kun tämä on eri vaiheissaan ja työvälineineen "koristanut" meidän keittiönpöytä.  Aiemmin olen tehnyt jo jutun  omien lasten lohikäärme- ja autopiñatoista . Näitä on hauska tehdä! Piñata on koristeltu ruseteilla ja kultahileellä. Sisällöksi valitsin tällä kertaa kettukarkit ja pienet vaahtokarkit. Jätin ne pusseihinsa, mutta tein pusseihin pienet raot, jotta ilma pääsee ulos ja näin sain karkkipussit pienemmästä raosta mahtumaan piñatan sisään. Tästä piñatan teko alkaa: Erikeeperiä sekoitettuna lämpimään veteen, johon kastetaan sanomalehden suikaleet. Tämän jälkeen ne liimaillaan puhalletun ilmapallon päälle. Pallo kannattaa laittaa esim. rasian päälle, jottei se liimaudu pöytään. Tein ka

Lue vauvalle - edelleen!

Kirjoitin aiemmin siitä,  miksi vauvalle pitäisi lukea (Klikkaa!) . Ja hyödyttää se lukeminen jo isompaakin lasta, joten koskaan ei ole liian myöhäistä lukea lapselle! Tänään sitten aiheesta oli uutinen YLE:n verkkosivuilla (Lue juttu  klikkaamalla tät ä). Uutisessa puhutaan myös jo vauvalle lukemisen hyödyistä, joka ei siis ole niinkään huolellinen tarinan ymmärtämisessä tai seuraamisessa, vaan kuultujen sanojen monipuolistumisessa pelkkään arkipuheeseen verrattuna ja sitä kautta sanavaraston (ehkä vauvan kohdalla äännevaraston?) kasvattamisessa. Artikkelissa myös kirjoitetaan erityisesti riimittelyjen ja runojen rytmien positiivisista vaikutuksista. Samat hyödyt toki saa puhua pulputtamalla ja loruillen itse lapselle, mutta aina ei mielikuvitus itsellä riitä, ja kirjojen kautta saa monipuolisesti samoja, jotka eivät omaan päähän muutoin ehkä juolahtaisi. Artikkeli on harmillisen lyhyt. Siinä on haastateltu neurotieteen dosentti Sari Ylistä. Olisi ollut hienoa ja mielenkiintoist

Hittipipolle helppo kaveri 😍

Ikuisuusprojekti, vaikkakin itse työ on superhelppo. Viime viikkoina meillä on vaan sairasteltu ja nukuttu huonosti, joten illalla ei aina ole ollut energiaa tarttua koukkuun. Mutta valmis on, ja kohta testiin koiralenkille! Tästähän siis piti tulla sellainen kietaisukaulahuivi. Ei tullut, vaan muuttui kauluriksi, koska kärsivällisyys loppui kesken ja toisekseen totesin tällaisen kaikkein olevan oikeastaan juuri se, mitä minulta puuttuukin. Pipo on jo ollut runsaalla käytöllä, ja varmasti tämä ihanan lämmittävä kaulurikin tulee viettämään kaulassani paljon aikaa!  Lankana sama Prisman vaaleanpunainen pehmolanka, kuin  pipossa, jonka tein viime vuoden puolella.  Pintakuvio on myös virkattu tällä Lämmin Ilo -blogista bongatulla ohjeella: joka toinen kerros tavallinen kiinteä silmukka, joka toisella kiinteä silmukka siten, että se tehdään alla olevan silmukan takalankaan. Lopuksi virkkasin piilosilmukoin tämän yhteen kauluriksi. Pipo ja sen kaveri. Kaveri on mulla kaulassa sis

Lippulappushow, unohtuneet eväät ja vääränkokoiset pastillirahat; Tästä kukaan ei varoita etukäteen!

Kolme lasta on jo niin monta, etteivät kädet enää yhdellä ihmisellä riitä, kirjaimellisestikaan. Puhumattakaan päästä, siis aivoista: KUKAAN ei kertonut etukäteen, miten tuskaisen päätä hajoittavaa on lasten kasvaessa muistaa palauttaa tiesmitkä lippulaput ja kyselykaavakkeet allekirjoituksineen päikkyyn/kerhoon/kouluun/harrastukseen (pahimmillaan niihin kaikkiin samalla viikolla) , muistaa tarkistaa urheiluvälineiden koot, hankkia uudet ja pakata yhdelle mukaan luistimet, toiselle sukset ja ai niin, eväät (paniikkiaamukierros kaupan kautta), muistaa vaihtaa pissapyykki reppuun uusiin varavaatteisiin, muistaa maksaa yhden pastillimaksu nimenomaan kahden euron kolikolla ja toisen sirkusretki nimenomaan vitosen setelillä jne. samaan aikaan kun vauva tekee läpilörtsyt turvakaukaloon ja itkee toki tukalaa oloaan, kuten kuka tahansa vastaavassa tilanteessa tekisi. Samalla koululainen soittaa nyyhkien, että pillimehu ei muistettu laittaa evääksi ja sellainen PITI olla (Jaaaaaaaa kaupan kautt