Täysi(n) Käsi(n)

Tänään perinteisen suomalaisen joulusään, tai noh, ympäri vuoden -sään, innoittamana, tai todellisuudessa siitä sisuuntuneena, lasten kanssa koristeltiin joulu meille kotiin. Tätä toki edelsi yh-viikonloppu, jonka jokainen rennosta tunnelmasta ja keskeytymättömästä työnteosta nauttiva kolmen lapsen ja yhden karvaa itsestään irrottavan koiran äiti käyttää tehden suursiivousta. 👌👀 Noh, kerrankin pysyin jokseenkin suunnitelmassa, joka oli tietenkin siivota rennon lupsakasti kun isi vie lapset pappalaan. Mutta sitten tapahtui sellainen asia kuin vuorotyö ja hälytysvuorot ja huomasin olevani imurin varressa matto olkapäällä selvittämässä ruokapataa kolmannella kädelläni ja neljännellä noukin imurin edestä siihen loputtomasti satavia pikkulegoja. Siis tää kotiäitihomma on siitä hauskaa, että tässä muuttuu mustekalaksi useine lonkeroineen. Eihän muuten mitenkään selviä kaikesta tästä yksin. Mutta näiden ylipitkien lauseiden jälkeen siis ajatuksena oli laittaa kuvia meidän joulukoristeluis

Löysin jo viime keväänä ihanan helpon oloisen pipon ompeluohjeen, jota tällainen täysin käsikin pystyy ainakin lähteä kokeilemaan. Hieman hidastaa tätä ompelua se, että lähin käytettävissä oleva ompelukone löytyy kätevästi 110 kilometrin päästä. Toistaiseksi oma budjetti ei anna myöten, kun haluan sitten joskus ostaa hyvän koneen, joka toimii vuosikausia ja jonka kanssa ei tarvitse ärräpäitä päästellä kun alalangat jumittaa jatkuvasti. Pipon ohje löytyi  Makamarr -blogista  ja se on nopea ja helppo ( etenkin, jos se ompelukone on käden ulottuvilla, tuo ajomatka vähän hidastaa tätä omaa ompelua).  Jälleen kerran oma työskentelyni alkoi, kun olin kyläilemässä siellä ompelukoneella ja löysin sieltä kätköistä palan trikookangasta, josta äitini on joskus ommellut paidan esikoisen ollessa pieni. Kankaan alkuperää en tiedä, mutta meillä asuu junafaneja, joten tämä pupujunakangas on ihan hittituote. Isoveljen päässä pipo on vähän nafti, vaikka hän itse siihen kovin ihastui.

Käsitöistä suurin suosikkini on aina ollut virkkaus. Pienenä virkkasin nalleja ja muita eläinhahmoja ja lahjoittelin niitä tuttaville. Mummollani on jopa vielä tallessa virkkaamani pieni nalle! Olen virkannut barbeille vaatteita, pieniä liinoja, kaulahuiveja, boleron, lapasia ja myös ennen ensimmäistä lasta ihanan valkoisen "pitsi"mekon, joka on edelleen tallessa. Törmäsin jo kesällä  Lämmin Ilo -blogissa  helpon kuuloiseen pipoon, jonka ohjeen laitoin korvan taa. Tämä pipo on superhelppo virkattava. Toteutus sitten venyikin, kun kaiken muun säätämisen keskellä jo lankojen ostamisen muistaminen on suhteellisen hankalaa, kun kauppaan en pääse lähtemään ihan tuosta noin vain. Tämänhän oikeasti virkkaa vaikka yhdeltä istumalta, mutta mulla meni pari viikkoa, koska joka ilta ei jaksanut lasten nukuttamisen jälkeen muuta kuin maata sohvalla aivolevolla. Virkkaamisen aloittaminen tuntui myös olevan oivallinen keino herättää vauva, huolimatta siitä, että hänet oli hetkeä aie

Tässähän kävi näin. Perustin blogin. Olen pitkään miettinyt, että johonkin pitäisi saada talteen käsityöjuttuja, lähinnä itseäni varten. Olisi helppo palata sitten myöhemmin katsomaan, että tällaistakin on tullut tehtyä ja innostua vaikka uudelleen. Tässä siis ollaan. Uudessa blogissa, jonne tarkoitus on laittaa talteen kaikkea käsin tehtyä. Omaa, lasten ja kuka ties, vaikka joskus miehenkin aikaansaannoksia ;) . Hyvää kuvaa minusta ei saa millään, mutta tuo joutsentunika pelastaa ihan kaiken ;). Piposta on oma tekstinsä. Tässä siis ollaan. Täysi(n) käsi(n). Kädet täynnä elämää kolmen pienen lapsen, spanielin sählän ja miehen kanssa. Ajoittain hiki hatussa ja hattu hukassa. 😅 Tässä ollaan myös Täysi(n) käsi, ilman viimeistä n-kirjainta, kun käsityötaitoja on paljon vähemmän kuin intoa. 💪 Tässä ollaan myös hallussani Täyskäsi, koska nyt elämä on antanut jo enemmän, kuin ikinä uskalsin toivoa. 💓 Ja toivottavasti esitellen paljon onnistuneita, myös epäonnistuneita, juttu