Yöt. Nukkuminen. Aiheesta riittää aina keskusteltavaa lapsiperheiden kesken. En muista, milloin olisin nukkunut kokonaiset yöunet. Isommat lapset nukkuvat yhteisessä huoneessaan, ja vauva alkuyön omassa sängyssään ja koko yön sitten vieressäni tissibaarilla hengaillen. Minä nukun heräillen ja yhdessä asennossa koko yön läpi. Ja olen väsynyt aamuisin. Usein päivisinkin, joskus se oma väsymys kuitenkin unohtuu tässä arjessa, kun touhua on paljon. Huonoimpina päivinä sen huomaa siitä, että olo on helposti ärtyvä ja sumuinen, eikä tee mieli lähteä kotoa pois tai tavata ketään muuta.
Vinkeistä ei ole nukkumisasioissa pulaa. "Ota päikkärit" tai "nuku kun vauva nukkuu" on ehkä ne kuluneimmat vauvaperheen vinkit. Kokeiltu on, mutta pidemmän päälle väsymykseen niistä ei vain ole apua. Ei huonoja yöunia voi oikein korvata päikkäreillä. Lisäksi itse olen sen tyyppinen ihminen, että saan mielihyvää, kun saan asioita tehtyä ja nukkuessa asiat jäävät rästiin. Päikkäreiltä herätessä olo on sumuinen ja hommat rästissä. Pahimmillaan, ja väsymyksestä huolimatta, päikkäripäivinä yöunille nukahtaminen voi tehdä vähän tiukkaa. Ja aamulla jälleen se kostautuu.
Vauvaan heräilyn lisäksi isommatkin herättävät ajoittain. Kuten aiemmin kirjoitin, esikoisemme saa yöllisiä kauhukohtauksia (klik), jotka usein herättävät vähintään myös vauvan itkemään ja toisinaan myös keskimmäinen kiukkuaa, kun ei saa nukuttua. Kauhukohtaukset kestävät minuutteja, eikä niiden aikana voi kuin rauhoitella esikoista ja toivoa, että hän aidosti herää valveunestaan. Keskimmäinen, joka oli vauva-aikana melko huono nukkuja, nukkuu nykyään onneksi hyvin. Hänestä on tullut hyvä nukahtamaan iän myötä, ja yleensä hän vetää sikeitä yön läpi.
Näillä keinoin meillä on ajettu takaa hyviä yöunia tähän asti:
Ehkä meillä minäkin joskus nukun vielä. Toisaalta tämä lasten kanssa oleminen on myös ainutlaatuista aikaa, joka tuntuu menevän kamalalla vauhdilla. Kaiken väsymyksen keskellä täytyy myös koittaa vaan hyväksyä tämä tähän vaiheeseen kuuluvaksi, vaikkakaan se ei tarkoita, ettei asiaa voisi yrittää parantaa parhaansa mukaan.
Vinkeistä ei ole nukkumisasioissa pulaa. "Ota päikkärit" tai "nuku kun vauva nukkuu" on ehkä ne kuluneimmat vauvaperheen vinkit. Kokeiltu on, mutta pidemmän päälle väsymykseen niistä ei vain ole apua. Ei huonoja yöunia voi oikein korvata päikkäreillä. Lisäksi itse olen sen tyyppinen ihminen, että saan mielihyvää, kun saan asioita tehtyä ja nukkuessa asiat jäävät rästiin. Päikkäreiltä herätessä olo on sumuinen ja hommat rästissä. Pahimmillaan, ja väsymyksestä huolimatta, päikkäripäivinä yöunille nukahtaminen voi tehdä vähän tiukkaa. Ja aamulla jälleen se kostautuu.
Vauvaan heräilyn lisäksi isommatkin herättävät ajoittain. Kuten aiemmin kirjoitin, esikoisemme saa yöllisiä kauhukohtauksia (klik), jotka usein herättävät vähintään myös vauvan itkemään ja toisinaan myös keskimmäinen kiukkuaa, kun ei saa nukuttua. Kauhukohtaukset kestävät minuutteja, eikä niiden aikana voi kuin rauhoitella esikoista ja toivoa, että hän aidosti herää valveunestaan. Keskimmäinen, joka oli vauva-aikana melko huono nukkuja, nukkuu nykyään onneksi hyvin. Hänestä on tullut hyvä nukahtamaan iän myötä, ja yleensä hän vetää sikeitä yön läpi.
Näillä keinoin meillä on ajettu takaa hyviä yöunia tähän asti:
- Hyvät iltarutiinit: iltapala, iltapesut, iltasatu ja nukkumaan. Halutessaan isommat saavat lukea kirjaa otsalampulla, jos uni ei meinaa tulla. Joskus pojat myös haluavat ottaa meidän isolla sängyllä "iltariehunnat" keskenään tai isin kanssa, ja se on ihan ok meillä. Korkeintaan nopeuttaa nukahtamista, pojat osaavat tasata kierrokset kivasti siirtyessään riehunnasta omaan huoneeseen iltasadulle.
- Säännöllinen nukkumaanmenoaika: Tavoite on, että pojat ovat sängyssä kasilta. Joskus erinäisistä syistä vähän myöhästyy aika, mutta kotiin tullaan aina seiskalta ulkoa tai kavereiden luota, ja siinä on hyvää aikaa sitten hoitaa iltahommat. Myös lomilla pidetään melko hyvin kiinni nukkuma-ajoista, satunnaisesti saattaa vähän lipsua myöhemmäksi. Ihan viimeistään ysiltä ovat lomallakin unilla, ihan vanhempienkin oman ajan takia ;).
- Vauva vieressä: tämä on vähän tällainen kaksiteräinen miekka, toisaalta varmasti unenlaatu olisi parempaa, jos vauva olisi omassa sängyssään. Imetän kuitenkin vielä öisin, enkä varmasti enää nukahtaisi uudelleen, jos syöttäisin vauvan hereillä ja odottaisin, kunnes hänet voi laskea takaisin omaan sänkyyn. Toki vauvan voi opettaa nukahtamaan ilman tissiä, mutta tässä olen mennyt sieltä, mistä helpoimmalla pääsen.. Unikoulu olisi tarkoitus kyllä pitää ennen vuoden ikää.
- Tarpeeksi puuhaa ja ulkoilua päivisin: Esikoiselle ihan koulu ja kaveritkin ovat tarpeeksi väsyttävät, keskimmäinen käy kerhossa kolme kertaa viikossa ja koitetaan ulkoilla paljon. Molemmilla pojilla on kerran viikossa harrastusilta ja ovat onneksi myös tosi leikkiväisiä lapsia, aktivoivat itsekin itseään
- Ikärajoista kiinnipitäminen peleissä ja telkkarissa: Näennäisesti lapsi voi näyttää siltä, että ei pelota ei, mutta yöllä nähdyt jännittävät asiat voivat tulla mieleen ja uniin. Etenkin meillä keskimmäinen pikkuveljen roolissa ei kykene myöntämään minkään pelottavan. Siksi ikärajoista pidetään kiinni ja YouTuben käyttöä vahditaan. Jos jotain pelottavaa silmiin osuu tai kavereilta kuulee, koitetaan jutella ne mahdollisimman hyvin läpi.
Ehkä meillä minäkin joskus nukun vielä. Toisaalta tämä lasten kanssa oleminen on myös ainutlaatuista aikaa, joka tuntuu menevän kamalalla vauhdilla. Kaiken väsymyksen keskellä täytyy myös koittaa vaan hyväksyä tämä tähän vaiheeseen kuuluvaksi, vaikkakaan se ei tarkoita, ettei asiaa voisi yrittää parantaa parhaansa mukaan.
Kommentit
Lähetä kommentti
Olisi mukavaa, jos jättäisit kommentin. :)