"Äiti, kuinka monta yötä?" - viikonpäivät haltuun

Jos ei osaa viikonpäiviä, on vastaus "tiistaina" aika hyödytön. Ensinnäkään ei tiedä, minkä nimistä päivää juuri nyt eletään. Toisekseen ei voi myöskään hahmottaa, että milloin se tiistai sitten on. "Kuinka monta yötä?" onkin suosittu kysymys, kun 3-5 -vuotias lapsi koettaa laittaa odottamansa ajankohdan jonkinlaiseen mittakaavaan. Yöt sentään toistuvat, joten niitä voi yrittää laskea.

"Äiti mä en tiiä kauan siihen on!", tuskaili meidän temperamenttinen viisivuotias, kun vastasin:" tiistaina". Hän olisi varmasti hahmottanut vastauksen edes jotenkuten, jos olisin vastannut "toisena omakerhopäivänä". Meillä on aika säännöllinen viikkorytmi esikoisen käydessä koulussa. Keskimmäinen menee ma, ti ja ke muutaman tunnin virikekerhoon aamusta, torstaina on MLL:n perhekahvila ja perjantaina perhekerho. Lisäksi toki vielä harrastuspäivät, yksi molemmilla pojilla (vauvan harrastus on tällä hetkellä kulkea kaikkialla mukana).

Esikolla oli juurikin neljä-viisivuotiaana jääkaapin ovessa minun piirtämäni "viikkokalenteri", jotta viikonpäivät ja siten myös ajankuluminen saataisiin joten kuten selville. Nyt heräsin tekemään samanlaisen keskimmäiselle. Hän oli kovin innostunut auttamaan, joten yhteistyöllä syntyi uusi kalenteri vain hänelle jääkaapin oveen. Itse olin ajatellut pitkästä aikaa piirrustella ja taiteilla jotain hienoa, mutta mikäs sen hienompaa kuin innokas apuri, joka halusi itse kirjoittaakin viikko-ohjelmansa.. 

Nimensimme viikonpäivät kuvasymboleilla, jotta lukutaidottoman on helppo palauttaa samalla kirjaimella alkavan viikonpäivän nimitys mieleensä: mato maanantai, tikkutiistai, kettu keskiviikko, tonni torstai, peukku perjantai, laku lauantai ja suklaa sunnuntai. Sanat toki esiin kuitenkin, koska 5-vuotiasta kuitenkin jo kiinnostaa kirjaimet, kirjoittaminen ja lukemisen alkeet. Lapsi halusi itse myös kirjoittaa omaan kalenteriinsa ja koristella sitä. Myös päivien nimitykset on valittu lapsen mielenkiinnon mukaan. 😊 Hymiö-magneetti liikkuu päivää merkitsemässä. Tänään oli tärkeää heti aamulla saada siirtää magneetti oikeaan kohtaan.

Esikolla oli laminoitu versio, johon askartelin magneetit eri toiminnoista ja niitä siirreltiin. Nyt vain piirrettiin paperiin, kesäksi sitten tarvitaa uusi.. Täytyy tähän väliin todeta, että jotenkin mystisesti sitä aikaa oli sen yhden lapsen kanssa enemmän..

Varmaan hienoja valmiitakin pohjia on Pinterest tms. pullollaan, mutta me teimme tällaisen karvalakkikalenterin, koska lapsi oli niin innostunut ja ajattelen, että tässä lapsen oma osallisuus on tärkeä. Hellyttävää oli myös se into, jolla keskinäinen halusi itse kirjoittaa kalenteriinsa. En saanut yhtään neuvoa, vaikka sisäisen opettajani olisi tehnyt mieli, vaan sain tehdä vain mallin, jonka jälkeen lapsi itse kirjoitti. Ja minä äitinä sain vain jäädä ihailemaan lapseni mahtavaa taitoa kopioida vain katsomalla kirjaimia omaan tekstiinsä (jokaisen äidin mielestähän oma lapsi on poikkeuksellisen taitava ja lahjakas, kuten myös omanikin toki!).