En olisi ikinä uskonut, miten paljon pieni suunnittelu helpottaa arkea! Ex tempore ruuanlaitto kuuluu edelleen vahvuuksiini, mutta rajoittuu lähinnä lounasaikaan. Iltaruoka on nyt aina etukäteen suunniteltu, joten sitä on myös helppo valmistella etukäteen; esim. ottaa lihat sulamaan pakkasesta, pilkkoa kasvikset joutessa jne.
Tällä viikolla lista on seuraavanlainen:
MA: lihapullia ja perunamuusia
TI: Igorin kanaa ja riisiä
KE: lohikeitto
TO: kasvislasagne
PE: Hot Dogit
Itse ajattelen, että lapset saavat syödä sitä, mitä on tarjolla. En laadi ruokalistaa pelkästään niistä ruuista, joita he tykkäävät syödä, mutta pyrin toteuttamaan yhden toiveen joka viikko. Poikien toiveen saattaa ehkä tuosta tämän viikon listasta arvata? 😂 Pojat ovatkin hyvin kaikkiruokaisia, ehkä osittain luonnostaan, osittain tottumuksesta.
Toki meilläkin on hetkiä tai päiviä, kun ruoka on "pahaa" tai ei maistu, mutta se ei oikeastaan tunnu olevan ruuasta niinkään kiinni, vaan enemmän hetkestä. Usein etukäteen "pahaksi" ilmoitettu ruoka maistuu kuitenkin hyvin, kun vain syömisessä pääsee alkuun. Ymmärrän kyllä, että meillä on aika hyvin syövät lapset, ja toiset ovat luonnostaan nirsompia, vaikka mitä tekisi. Silti uskon, että jokainen lapsi syö paremmin, kun ruoka-ajoista pidetään kiinni, eikä nälän pelossa anneta keksiä tms. välipalaksi (toki se tarkoittaa mahdollisen huonotuulisuuden sietämistä myös, ja poikkeustilanteita tähänkin löytyy vaikkapa reissuilla) ja myös siitä, että ruokalista on monipuolinen. Lasten toiveita on hyvä ottaa huomioon, mutta syömisten kaventaminen vain siihen, minkä tietää lapsiin uppoavan, on lopulta karhunpalvelus eri ruokiin tottumisen kannalta. Nyrkkisääntönä on, että aikuinen päättää, mitä syödään ja lapsi määrittää syömänsä määrän. Nälkään ei kuole, vaikka se kiukuttaakin, ja nälkäisenä seuraava ateria maistuu paremmin. Poikkeustilanteet toki erikseen.
Kommentit
Lähetä kommentti
Olisi mukavaa, jos jättäisit kommentin. :)