Täysi(n) Käsi(n)

Mifunuggetit "mifuggetit", kuten lapset sanoo, maistuu dipin, pilkottujen vihannesten ja vaikka ranskalaisten kanssa. "Siis mitä, nää ei oo kanaa??? Maistuu ihan kanalta!" oli ensimmäinen kommentti kun kerroin tehneeni nuggetteja näistä paljon mainostetuista MIFUsuikaleista. Rehellisyyden nimissä olen luvannut olla huijaamatta sieniä inhoavaa miestäni ruoka-asioissa, joten tämänkin kerroin heti ennen haarukalla tökkäämistä. Ei, ne ovat Valion Mifusuikaleita. Näitä herkullisia ja koukuttavia (näitä ei meillä jää seuraavalle ruualle, koska ovat niin napsittavan kokoisia!) lihattomia&kanattomia paneroituja palleroita olen tehnyt jo useasti. Olen testaillut eri panerointeja (tämä kuulostaa ihan siltä, että teen päivät pitkät täällä jotain kokkauskehittelyitä, mikä ei pidä paikkaansa 🤣. Tulee testattua hyvin epäjärjestelmällisesti, suunnittelematta ihan normiruuanlaiton yhteydessä silloin tällöin). Tämä viimeisin on oma suosikkini, panerointi oli hyvin on

Meillä ollaan kuumeessa, joten keksimme vähän puuhaa kotosalla. Pojilla oli toiveena askarrella romurallirata (Autot 3 katsottuna!) ja idea tähän tuli luettuani  vinkin DIY luistelija -askartelusta "Tossavaisen toinen sukka" blogista. Ensi pojat saivat sotkea sormiväreillä (reunoistaan pöytään teipatulle) paperille. Väri levitettiin tosin tällä kertaa rahkapurkkien tasareunaisilla kertislusikoilla, jotta saatiin autolla ajetun näköinen pinta. Tämän jälkeen työn annetaan kuivua (sormiväreillä meni yön yli). Myös ihan autoratojen piirtäminen voisi olla hauskaa, eikä kuivumista tarvitsisi odotella. Meillä maalaus oli poikien toive. Auto piirrettiin tussilla paperin molemmin puolin, ja leikattiin alareunaa jättäen. Sitten kiinnitettiin se teippitupolla hakaneulaan. Tähän voisi kehitellä jonkin paremmankin keinon, jotta auto olisi kestävämmin kiinni, mutta meillä testaajat olivat hätäisiä, eikä kehittelyä jaksettu tehdä 😁. Mutta esim. isomman lapsiryhmän aktiviteettina kan

Ihan pakko kirjoittaa tämä ohje talteen äkkiä, koska lopputulos oli niin onnistunut! Pumpattua maitoa löytyy edelleen pakkasesta ja siihen tuli tänään tehtyä pannari sillä idealla, että tämä olisi vauvalle sormiruokana syötävä pääruoka. Siksi mukana perunaa ja bataattia. Ainesmäärät ovat arvioita, sillä tein taas itselleni tyypilliseen tapaan, enkö jaksanut mittailla.. PERUNABATAATTIPANNUKAKKU VAUVALLE 1 peruna 1 perunan kokoinen pala bataattia 3 rkl vehnäjauhoja 1muna 0,5 dl äidinmaitoa (tai muuta vauvan käyttämää maitoa) 1 rkl ruokaöljyä Keitä ja muussaa haarukalla peruna ja bataatti. Lisää muut aineet ja sekoita. Paista n.30min 225 asteessa pienehkössä vuuassa. Tämä näytti niin oikealta pannarilta, että mies meinasi haukata. 

Lastenvaatteiden kohdalla kirppikset on aivan ehdoton juttu! Etenkin, mitä pienemmästä lapsesta on kyse. Vauvavuonna tuntuu hullulta maksaa kymmeniä euroja jostain vaatteesta, joka mahtuu päälle vain muutaman kerran. Vaikka vaate olisi kotimainen, ekologinen ja eettinen, niin silti sen uutena ostaminen on itselleni iso kynnys. Onneksi jotkut ostavat, ja vievät kirppiksille 😊. Lisäksi kolmannen lapsen kohdalla toki iso osa vaatteista tulee tuttavilta, jotka huokaavat helpotuksesta saadessaan ylimääräiset vaatteet nurkista pyörimästä. Toki idea on sama kuin kirppiksillä tässäkin kierrätyksessä. Nämä ihanuudet löytyivät Tampereen Minipandasta, yhteishintaa tuli 15 euroa. Varastoon vielä, ovat kokoa liian isoja meidän tytsylle. MINIPANDA Linnainmaan Citymarketin yhteydessä on yksi suosikeistani. Lisäksi tämä on helposti käytävissä, vaikka olisi vain ohikulkumatkalla, sillä moottoritie kulkee aivan vieressä, eikä keskusta-alueelle tarvitse ajella. Lisäksi on meidän ns. lähikirppa

Unensaaminen on vaikeaa, ajelehdin valveen ja unen rajamailla, vauvan pienet sormet koskevat rintaani varmistaen, etten lähde. Olen tipahtamassa juuri, kun havahdun sänkyni vieressä seisovaan hoikkaan hahmoon, joka nyyhkii ja kiljahtelee vienosti. Laitan lampun päälle.  Valo paljastaa koulunsa aloittaneen esikoisen leuan tärisevän, epäselviä sanoja suoltavasta suusta valuu lattialle asti kuolaa, silmät pyörivät päässä, kun hän osoittaa sänkymme toista laitaa. "Äiiiiitiii, tuolla o-o-on..." on ainoa järkevä asia, jonka kuulen, vaikka kuinka koitan pinnistää ja saada selvää.  Tähtipyjamainen poika lähtee äkkiä kävelemään nopeasti pois huoneesta  ja kääntyy osoittamaan taas sängyn toista reunaa. Kuola valuen hän ikään kuin säntää karkuun, pyörii yläkerran aulatilassa vinkuen ja kiljahdellen ympyrää. Koetan nousta sängystä herättämättä vauvaa. Keskimmäinen huutaa hermostuneena, että olisitte jo hiljaa, en saa nukuttua. "Äiti tässä, ei mitään hätää, näet kulta unta, se

Tätä reseptiä varten tein pari epäonnistunuttakin kokeilua, jotka nekin kyllä upposivat meidän hyvin syövän pikkuneidin suihin hyvällä ruokahalulla. En ollut kuitenkaan itse tyytyväinen koostumukseen, mutta tämä kehittely tuntui nyt tuottavan tulosta. Varmasti olisin löytänyt ihan hyvän reseptin netin syövereistäkin, sillä tuskin olen ihan ainoa sormiruokakokkailija, mutta oikeasti minulle on helpompi nopeasti ruuan tekemisen ohessa testata äkkiseltään omaa päähänpistoani, kuin paneutua tutkimaan nettiä. Vähän oudoltahan tämä näin kirjoitettuna näyttää, mutta näin se vain on 😁. Muffinsseista tuli ihanan kuohkeita ja aidon muffinssin oloisia 😍. Ohje on tietysti sokeriton ja tehty mihinkäs muuhun, kuin omaan äidinmaitooni, jota pakastimesta kovaa vauhtia koetan hyötykäyttää. Omenamuffinssit äidinmaitoon  (n. 4 kpl) Puolikas banaani 1 kananmuna 3 rkl vehnäjauhoja 3 rkl vauvan hienoa kaurapuurojauhetta 1/4 tl eli ihan pieni ripaus leivinjauhetta 3 rkl äidinmaitoa 1 rkl ö

Karkkipäivää on meille toivottu usein. Esikoisen mieltä polttelee, kun naapurin kavereillakin lauantaisin odotettu karkkipäivä.  Suurin haave olisi käyttää lauantain pleikkapeliaika karkkia syöden. Tätä kysellään meillä säännöllisen epäsäännöllisesti. Vaikka lasten mielipiteet ja aloitteet on syytä huomioida, on tässä asia, jonka me aikuiset olemme torpanneet.  Meillä ei ole karkkipäivää, ja siihen on syynsä. Osa syistä on perusteltuja, osa enemmän käytännön elämästä johtuvia. kuva: Pixabay.com Periaatteelliset perustelut... Mielipiteitä puolesta ja vastaan  löytyy kuten kaikista muistakin aiheista. Hammashoidon puoli puhuu  karkkipäivän puolesta . On parempi herkutella kerran viikossa, kuin jatkuvasti vähän. Toisaalta näinkin, mutta voidaan myös pohtia, onko tämä asia aina aina jommin kummin? Että jos karkkipäivää ei ole, niin muksut vetävät karkkia pitkin viikkoa, napostellen jatkuvasti? Meillä karkkeja syödään satunnaisesti, juhlissa ja joskus kun vaikkapa vieraat tuovat

Äidinmaitoa löytyy vieläkin pakkasesta, ja nämä helpot letut syntyvät nopeasti, koska vauvalle niitä tarvitaan sen verran pieni määrä. Toki perunoiden ja porkkananpalan keittäminen vie hetken, mutta nekin on helppo tehdä vaikka samalla, kun kokkaa ruuan muille perheelle. Itse keitin kyllä ihan erikseen, Pilkoin vain perunan pieniksi paloiksi, jotta kiehuu nopeammin pehmeäksi. Koetin paistaa valmiiksi sopivan kokoisia annoksia. Sormiruokailijan äidinmaitoperunaletut Pala porkkanaa Yksi peruna 1-2 rkl perunoiden keitinvettä (En mitannut, jätin tilkan kattilaan ennen muussausta) ---> pilko ja keitä pehmeäksi, muussaa esim. haarukalla 80 ml äidinmaitoa 1 kananmuna 3 rkl vehnäjauhoja tai osan voi korvata kaurapuurojauheella ---> sekoita, lisää perunaporkkanamuussi öljyä paistamiseen On tää äidinmaito vaan helppo upottaa vauvan ruokiin! Ei tarvitse heitellä pois ja ruoka on hyvää ja ravitsevaa. Samalla lailla ohjeissa voi toki käyttää myös korviketta. Vauvan on

". kukaan ei tarvitse minua tänään.. " kuten Ilkka Alanko lauloi ihan vaan "jokunen " vuosi takaperin. Outoa kyllä, tämä biisi söi päässäni usein, kun olen lähdössä johonkin ihan ilman lapsia yksikseni. Jes, nyt on äidin vapaahetki, kukaan ei tarvitse minua tänään.. noh, ainakaan toviin. Vapaus, hetkellinenkin, täältä tullaan! Kuva: genius.com Kunkin vauvan synnyttyä olen ollut aivan päätä pahkaa rakastunut vauvaan, tuijotellut nukkuvaa pientä otusta tuhlaten näin omaa potentiaalista lepoaikaani. Ja rakastanut myös imetystä. Silti on ollut myös ehkä isoimpia vapaudentunteita maailmassa, kun olen ensi kerran päässyt jonnekin, vaikka koiran pissatukselle tai lyhyelle kauppavisiitille yksin, ilman kannettavaa tai työnneltävää seuralaista. Askel höyhenenkeveänä olen metsäpolulla NAUTTINUT siitä, että olen täysin vapaa, voin mennä mihin suuntaan haluan tai jopa rämpiä pusikossa niin päättäessäni. Kaupan hyllyllä olen valinnut tarpeettoman pitkään, otanko tomaatti

Tämä aihe on hyvin kaksijakoinen. Toisaalta innostun, kun puhutaan eettisemmästä ruuasta, toisaalta taas selkärangassa on juurtunut hälytyskeskus, joka ei voi sietää hyönteisiä ja ruokaa samassa lauseessa, saati samassa pöydässä. Siinäpä vasta pulma, eettisyys vastaan oma inho ja käsitys epähygieenisistä hyönteisistä, joiden vuoksi pahimmillaan myrkytetään ruokakaapit ja heitetään ruuat menemään (sormet ristiin, tätä meidän ei ole oikeasti ikinä tarvinnut tehdä). Kuitenkin meidänkin pöytäämme eksyi, lähinnä ennakkoluulottomien lasten ansiosta,  Fazerin sirkkaleipä , jossa on 70 jauhettua kotisirkkaa. Hui mikä määrä, oli ensireaktio. Kuitenkin se vastaa vain noin kolmea prosenttia leivän painosta, sinänsä ei paljon. Tarina sai alkunsa, kun mies oli lasten kanssa Prismassa (joo, olemme kamalan kammottava  Prismaperhe, jota puolustelin aiemmin blogitekstissäni (klikkaa)  ). Siellä oli maisteltavana sirkkaleipää, jota lapset ennakkoluulottomasti halusivat maistaa. Meidän lapsemme ovat

Miksi lukisin pienelle vauvalle? "Eihän se ymmärrä, sanoja eikä kuvia, saati juonellista tarinaa. Tosi ärsyttävää, kun vauva ei kuuntele ja vain repii sivuja ja tunkee niitä suuhun. Tosi outoa, kun tuttavaperheen äiti väittää, että 8 kk:n ikäisellä voi olla jo oma lempikirja." Tällaisiin kommentteihin törmäsin lukiessani erään foorumin keskusteluja. Jotenkin sitä elää sellaisessa kuplassa, että kaikille olisi itsestään selvää, että lukeminen vauvalle ja lapselle ei voi olla kuin hyvä ja hyödyllinen asia. On herättävää kurkata siitä kuplasta pihalle. Nyt koitan sitten kerätä tähän ajatuksia, miksi vauvalle, ihan pienellekin, lukeminen on täyttä kultaa ja kerryttää vain hyviä asioita. Meidän suosikkikirjan lukemiseen kuuluu repiminen, maistelu, kuuntelu ja yllätykset; vauvan suosikki on aukeava krokotiilin suu, jossa hoen "auki" ja  "kiinni". Myös kuvassa näkyvää apinaa saa raahata "ylös" ja "alas", ja mitä enemmän vauva yllättyy,

Lapsia on siunaantunut meille, hieman yllättäen ja odottamattakin, jopa trion verran! 💖💖💖 Se tarkoittaa, että synttäreitä piisaa. Olemme molemmat aikalailla "perinteisten" synttäreiden kannalla, eli herkkuja, leikkiä ja synttärisankarille pieni lahja. Toiveena olisi kasvattaa siihen, että lapsi arvostaa seuraa ja toisten mukaantuloa enemmän kuin lahjaa, vaikka toki lapsen näkökulmasta lahjoja odotetaan kovastikin, eikä siinä lapsen näkökulmassa tokikaan mitään väärää ole. Lahjatoiveista ollaan keskusteltu, ja olen aina pyrkinyt saamaan lapsen näkemään sen, miten ihanaa on, kun toinen tulee paikalle kun kutsutaan ja miten lahja on ihan kiva, mutta ei esimerkiksi lainkaan pakollinen. Tokihan lahjat lapsella mielessä ovat, mutta pikku hiljaa kohti aikuisuutta vanhempien asenne usein tällaisessa asiassa juurtuu lapsen asenteeseen. Lahjaan saa olla pettynyt, mutta kuitenkin lahjan antajalle ollaan kiitollisia eikä lahjaa pidetä tärkeimpänä asiana. Noh, kasvatuspyrkimyk

Tänään pian 7 kk tyttäremme sai kokeilla lohta ensi kerran. Lohiperunamuffinssit valmistuivat taas Tupperwaren silikonimuoteissa. Ohje on omasta päästä ja superhelppo 😊. Sormiruokailijan lohiperunamuffinssi maistui pienelle herkuttelijalle! Vauvalle lohiperunamuffinssit 2 keitettyä perunaa Ruokalusikallinen maustamatonta, kypsennettyä lohta ---> muussaa ja sekoita haarukalla 2 rkl Vauvan kaurahiutaleita 2 rkl äidinmaitoa (tai korviketta/vettä) Pieni loraus öljyä ---> lisää ja sekoita kaikki. Paista 200 astetta muffinssivuuassa n. 15-20 min. (Paistoaika en itse kellosta seurannut, otin pois kun alkoivat ruskettua) Jäähdytä kunnolla ennen tarjoilua! Meillä toimii parhaiten kun laittaa muffinssin sormiruokailijalle neljään osaan.

Pikku herra itsepäisyys täytti viisi vuotta, ja aarteenetsinnän lisäksi toivoi kovasti synttäreilleen myös veljensä juhlissa hauskuuttanutta piñataa, jonka parissa äiti viettää tunteja ja joka hajotetaan alle minuutissa. Kauhean hauskaa! Oikeasti, ihan superhauskaa! Ja mikä tärkeintä, ihana syy askarrella jotain vähän erilaista näin aikuisena. Piñatan tekeminen on helppoa, siihen pystyy luka tahansa, mutta sen kuivuminen vie aikaa useammassa vaiheessa. Siksi siihen saa uppoamaan kyllä koko päivän, vaatimustason ollessa meidän askarteluja suurempi myös useamman päivän. Äärilisko-piñata Minecraft-synttäreiden huipennuksena Isoveljen täyttäessä seitsemän järjestettiin huimat Minecraft-synttärit, joissa ohjelmaa olin kehittänyt yli tunniksi (vähän vahingossa, koska on etukäteen vaikea arvioida, kauan kaikessa menee..). Ajatus oli ikään kuin "edetä pelissä", mutta unohtaa konsoli ja pelata omana itsenä ihan tosimaailmassa. Äärilisko pahvilaatikoista ja peiteväreillä maa