Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2018.

Lapsuus ilman rajoja - pohdintaa LIV:n dokumentista

Tänään LIV:llä esitettiin brittidokumentti "Lapsuus ilman rajoja". Ennakkoasenteestani huolimatta olin monessa kohtaa samaa mieltä dokumentissa haastateltujen perheiden kanssa. Toki myös eri mieltä, tai vähintäänkin pohtivaisella kannalla joissain asioissa. Dokumentissa haastateltiin perheitä, joissa lapsilla "ei ollut sääntöjä". Toki tämäkin riippuu määritelmästä, toisessa perheessä kuitenkin pidettiin kiinni ruoka- ja nukkuma-ajoista, jotka omissa laskuissani ovat myös sääntöjä. Toisessa, seitsenlapsisessa perheessä taas lapset saivat mennä, syödä ja nukkua silloin, kun heistä siltä tuntui. Yhteistä perheille oli lähinnä se, että he eivät laittaneet lapsiaan kouluun. Dokumentin nimi olisi osuvammin "Lapsuus ilman koulua". Hieman hämmensi myös se, että Britanniassa kukaan ei valvo opetussuunnitelman noudattamista eikä sitä edes TARVITSE kotikoulussa noudattaa. Dokumentin mukaan riittää, että vanhemmat antavat tarvittavat taidot ja tiedot. Tästä toki aih

Vähän erilaiset äitienpäiväkortit mummoille

Tänä vuonna emme askartele perinteiseen tyyliin äitienpäiväkortteja mummoille lasten kanssa. Sen sijaan halusin keksiä idean, jossa voisimme hyödyntää siskoni  babyshower -juhlien aktiviteettiin ostamiani kangastusseja . Kaupan hyllyjen välissä sain idean koristella lasten kanssa mummoille tiskirätit korttien sijaan ja palasin kotiin maatuvaisen tiskirättipaketin kanssa. Ja sitten vain piirtelemään! Ihan yksinkertaista minun muksujeni kanssa ei kylläkään ole piirtää tussilla materiaaliin, josta ei voi pyyhkiä mitään tai tuosta noin vain napata uutta jos menee pilalle. Meillä asuu jostain ihmeen paikasta geeninsä napanneita perfektionisteja, joten etukäteisvalmistelut olivat tarpeen. Kerroin jo etukäteen, että jos väärä viiva tulee, ei sitä saa pois ja sitten vain pitää yrittää keksiä siitä viivasta jotain muuta. Ei saa vetää raivareita eikä etenkään sotkea tussilla koko työtä, sillä rättejä oli juuri oikea määrä meidän mummoille. Yllättäen kaikki sujui hienosti! Pitihän sitä it

Kotiäitinä kerhoon vai ei?

Monella paikkakunnalla on erilaisia kerhovaihtoja kotona päiväänsä viettävälle kotivanhemmalle ja lapsille. Jotkut käyttävät palveluja ahkerammin (kuten me) ja joillekin kerhoihin meneminen on ehdoton ei. Onneksi ei tietenkään ole mikään pakko kerhoon mennä, mutta yleensä  ehdoton nounou pohjautuu kokemukseen tai ennakkoasenteeseen siitä, että porukkaan on vaikea päästä mukaan. Kerhossa oli haarukkapainantaa.  Ensimmäisen kanssa kerhoon lähtemisessä oli kynnys, oikeastaan en edes ajatellutkaan sinne meneväni. Oli sellainen olo, että "eihän vauvan kanssa ole järkeä kerhoilla, kun ei se tee siellä mitään", mikä on kyllä sittemmin moni tavoin vääräksi todistettu ajatus. Ensinnäkin kerhoilu, vaikka onkin kivaa lapsille, hoitaa eniten äidin päätä. Vaikka toisinaan väsymys houkuttaa jäämään kotiin ja sosiaalisuus tuntuu uuvuttavalta ajatuksena, on kerhossa aina ollut kivaa ja juttuseuraa on löytynyt. Mielialakin on parempi, kun on saanut jutella aikuisten kanssa välillä, vai