Siirry pääsisältöön

Poikien haasteet: lukeminen ja pukeminen

Meillä on on ekaluokkalainen poika. Ja hän ei ole luonnostaan mikään lukija, vaikka kirjojen ääressä on aina aikaa vietetty. Miksi tämä olisi ongelma? Kaikki ei vaan pidä lukemisesta, se on tyyppikysymys. Juu, kyllä, tämä on puoli totuutta. Toiset hakeutuva kirjojen pariin kuin magneetin vetäminä, toiset karttavat kuin mato koukkua. Ja juuri viimeksi mainittujen lasten kohdalla pitäisin tärkeänä vanhempien panosta. Ja nimenomaan positiivisen kautta.

Vaikka nykyään ei aina ehkä ole korrektia puhua sukupuolista, niin lukutaidon kehittymisen kohdalla sukupuolella on merkitystä. Tai ei siis sinällään yksilötasolla sukupuolella ole mitään merkitystä (poika voi vallan mainiosti saavuttaa erinomaisen lukutaidon), mutta on todennäköisempää pojan kuin tytön kohdalla, että lukutaito jää heikkoihin kantimiin. 

Lukutaitoa ei saavuteta silloin, kun lapsi "oppii lukemaan". Lukutaito alkaa kehittyä, kun lapsi tutustuu kirjaimiin ja hoksaa kirjain-äänne -vastaavuuden (esim. A-kirjain äännetään "[a]"). Jo sitä ennen vauvasta saakka lapselle on kertynyt taitoja, joita sanotaan lukivalmiuksiksi. Lukivalmiudet kehittyvät lapsen kuullessa kieltä ja rikas kielellinen vuorovaikutus kehittää  lapsen lukivalmiuksia parhaiten (keskustelu, sanoittaminen, sanoilla hassuttelut, loruttelut, kirjan lukeminen jne.) (Lue lisää tästä) Lukutaito kehittyy mekaanisen ja sujuvan lukemisen kautta ymmärtävään lukemiseen, jossa siinäkin on eri tasoja (lisää tästä). Lukutaidon tulee olla aikuisena toimiva työväline elämässä.

Kirjat, Pojat, Metsä, Park, Vuosikerta, Retro, Glade
Kuva: Pixabay.com

Miksi lukutaito on tärkeä? Jos vaan ei ole lukijatyyppi? Tarvitseeko kaikkien olla? Meilläkään ainakaan esikoinen ei ole "lukijatyyppi", mutta jos jättäisin asian vain tuon ajatuksen varaan, kokisin, että veisin lapselta mahdollisuuden tärkeään taitoon. Juuri niitä lapsia, joita ei huvita lukea, tulisi mielestäni tukea aikuisen taholta ja houkutella sopivalla keinolla, aina kuitenkin positiivisen kautta, ei pakottaen. Mm. tässä syitä lisää, miksi lukutaito on tärkeää pääomaa:


Lukemisen motivointiin on paljon keinoja. Tähän toimii mielestäni hyvin perinteinen "rastilista", koska homma on kovin yksitulkintaista; luit ja saat rastin, tai et lukenut. Meillä on alla olevan kuvan mukainen kirjahylly, ja yhteen kirjaan saa rastin viiden minuutin lukemisesta. Jos lukee putkeen kymmenen minuuttia, saa toki kaksi rastia. Hyllyssä on kirjoja noin kymmenen, ja lopussa aina välipalkintona poitsu saa euron kolikon. Sitten siirrytään uudelle hyllylle jne. Kun kaikki hyllyt on luettu, saa hän valita yhteisen tekemisen, sellaisen vähän spesiaalimman esim. HopLopin tms. Lukemisen saa valita itse, saa lukea Lego-ohjekirjaa tai satukirjaa, kunhan lukee. Useimmiten meillä valitaan lukea onnelliselle pikkuveljelle iltasatu :).

Kuvan hyllyt pitää saada täyteen rasteja, hyllyn välein luvassa "välipalkintoja" pitämässä motivaatiota yllä.
















Lisäksi käymme yhdessä kirjastossa, loruttelemme kotona (saatamme ruokapöydässä vaikka keksiä riimejä eri ruuille tms.), höpsötellään kielellä (puhutaan vaikka "i"-kieltä tai sanoja väärinpäin), luemme, pelaamme ja keskustelemme asioista. Lapsistahan on vallan hauskaa pohtia sanojen merkityksiä, esim. "hirveen hyvä" tai "turvallinen" ovat yllättävän monimerkityksellisiä ilmaisuja, kun mukana on lapsen mielikuvitus.

Vaikkei lapsestani koskaan tulisi himolukijaa (isänsäkään ei juuri lue), niin ainakin parhaat eväät on koetettu antaa. 💪

Pikkuveljen pukemishaaste, yksi kuvio täyttyy pukemisesta, toinen riisumisesta. Palkinnoksi on jo valikoitunut alareunassa häämöttävä Leo's leikkimaa. Tässäkin saa välipalkintoja, jotta motivaatio pysyy yllä.
Ja toki pikkuveljelläkin on oltava "haaste", kun isovelikin sai. Pikkuveljen haaste on ulkovaatteiden pukemista koskeva, koska hänhän mieluiten makaisi X:nä lattialla odottaen vaatteiden itsestäänsiirtymistä päälleen... Jokaisen eri "polun" päässä on taas euron välipalkkio (aloitus oli ylhäällä). Rastin saa siis riisumisesta toiseen puoleen ja pukemisesta toiseen puoleen (tai siis toisin päin käytännössä 😅).


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

TOP3 Virpomisvitsan koristeet pääsiäisenä 2018

Joka vuosi ajattelen, että tämä vuonna tehdään vitsat ajoissa. Joka vuosi ne tehdään hiki hatussa illalla ennen virpomisaamua. Ja perinteistähän ei luovuta, joten tänään paperisilppu lentää ja EriKeeperiä löytyy jännittävistä paikoista meidän keittiössä (koska askarrellaan tässä perhekokoon suhteutettuna pienehkössä keittiössä). Höyhenet laitoin boikottiin eettisistä syistä, koska se valinta on helppo tehdä. Höyhenet on helppo jättää pois, eivätkä valmiit vitsat itke niiden perään. Sitä paitsi olen aina inhonnut niiden kiinnittämistä! Rautalankaa on lasten kanssa hankala kieputtaa, käytännössä sen teen aina minä, ja teipillä kiinnitetyt löytyvät virpomisreitiltä oksien jääden täyteen läpinäkyvää teippiä. Tänä vuonna meillä TOP 3 koristeeksi vitsoihin päätyivät: 1. Taitellut haitaramadot, tai ajankohtaisemmin karvamadot: Haitarimato tehdään liimaamalla kaksi paperisuikaletta L-kirjaimen muotoon ja sitten taittelemalla vuorotellen suikale toisen päälle. Loppuun taas tilkka li

Rusetti-piñata ja helppo rusetinsolmimisohje

Ystäväni lapsella on tyttären 5-v synttäriteemana hauskasti rusetti. Tein sankarille lahjaksi paperimassasta piñatan, jonka hajoittamisesta omat lapset ovat koko tekoprosessin ajan haaveilleet. "Äiti, saanko lyödä ton mäsäksi?" on ollut usein kysytty kysymys viikon ajan, kun tämä on eri vaiheissaan ja työvälineineen "koristanut" meidän keittiönpöytä.  Aiemmin olen tehnyt jo jutun  omien lasten lohikäärme- ja autopiñatoista . Näitä on hauska tehdä! Piñata on koristeltu ruseteilla ja kultahileellä. Sisällöksi valitsin tällä kertaa kettukarkit ja pienet vaahtokarkit. Jätin ne pusseihinsa, mutta tein pusseihin pienet raot, jotta ilma pääsee ulos ja näin sain karkkipussit pienemmästä raosta mahtumaan piñatan sisään. Tästä piñatan teko alkaa: Erikeeperiä sekoitettuna lämpimään veteen, johon kastetaan sanomalehden suikaleet. Tämän jälkeen ne liimaillaan puhalletun ilmapallon päälle. Pallo kannattaa laittaa esim. rasian päälle, jottei se liimaudu pöytään. Tein ka

Sormiruokailijan äidinmaitoiset omenapiirakat

Tätä reseptiä varten tein pari epäonnistunuttakin kokeilua, jotka nekin kyllä upposivat meidän hyvin syövän pikkuneidin suihin hyvällä ruokahalulla. En ollut kuitenkaan itse tyytyväinen koostumukseen, mutta tämä kehittely tuntui nyt tuottavan tulosta. Varmasti olisin löytänyt ihan hyvän reseptin netin syövereistäkin, sillä tuskin olen ihan ainoa sormiruokakokkailija, mutta oikeasti minulle on helpompi nopeasti ruuan tekemisen ohessa testata äkkiseltään omaa päähänpistoani, kuin paneutua tutkimaan nettiä. Vähän oudoltahan tämä näin kirjoitettuna näyttää, mutta näin se vain on 😁. Muffinsseista tuli ihanan kuohkeita ja aidon muffinssin oloisia 😍. Ohje on tietysti sokeriton ja tehty mihinkäs muuhun, kuin omaan äidinmaitooni, jota pakastimesta kovaa vauhtia koetan hyötykäyttää. Omenamuffinssit äidinmaitoon  (n. 4 kpl) Puolikas banaani 1 kananmuna 3 rkl vehnäjauhoja 3 rkl vauvan hienoa kaurapuurojauhetta 1/4 tl eli ihan pieni ripaus leivinjauhetta 3 rkl äidinmaitoa 1 rkl ö