Lukisinko vauvalle? Miksi ihmeessä, sehän vain huitoo ja syö kirjan?

Miksi lukisin pienelle vauvalle? "Eihän se ymmärrä, sanoja eikä kuvia, saati juonellista tarinaa. Tosi ärsyttävää, kun vauva ei kuuntele ja vain repii sivuja ja tunkee niitä suuhun. Tosi outoa, kun tuttavaperheen äiti väittää, että 8 kk:n ikäisellä voi olla jo oma lempikirja." Tällaisiin kommentteihin törmäsin lukiessani erään foorumin keskusteluja.

Jotenkin sitä elää sellaisessa kuplassa, että kaikille olisi itsestään selvää, että lukeminen vauvalle ja lapselle ei voi olla kuin hyvä ja hyödyllinen asia. On herättävää kurkata siitä kuplasta pihalle. Nyt koitan sitten kerätä tähän ajatuksia, miksi vauvalle, ihan pienellekin, lukeminen on täyttä kultaa ja kerryttää vain hyviä asioita.

Meidän suosikkikirjan lukemiseen kuuluu repiminen, maistelu, kuuntelu ja yllätykset; vauvan suosikki on aukeava krokotiilin suu, jossa hoen "auki" ja  "kiinni". Myös kuvassa näkyvää apinaa saa raahata "ylös" ja "alas", ja mitä enemmän vauva yllättyy, sen hauskempaa on! Hänellä on seitsemän kuukauden iässä jo suosikkikohdat, joita sitten toistellaan usein. Toiset kohdat jätetään sitten lukematta, jos tätä varsinaisesti lukemiseksi voi kutsua ;). 

"Eihän se tajua siitä mitään, kun ei vielä ymmärrä sanoja." 

Vaikka vauva ei puhu, pienenä ei ymmärrä sanoja eikä reagoi niihin aikuiselle havaittavalla tavalla, kannattaa silti muistaa, että aivoissa tapahtuva kielen kehitys alkaa jo sikiöaikana. Pieni itseensä käpertynyt vauva, joka näennäisesti vain olla möllöttää, kehittyy itse asiassa aivojen tasolla hurjaa vauhtia jatkuvasti. (Uutinen vauvan aivojen kehityksesta sikiöaikana ) 

Vauvalle lukemisen merkitys ei olekaan siinä, että vauva kuuntelisi jotain juonellista tarinaa tai jotenkin innostuisi nimenomaan tarinasta. Vauva nauttii lukemisessa ensisijaisesti läheisyydestä ja tutun äänen kuuntelemisesta, sekä virikkeistyy värien ja muotojen näkemisestä ja kirjan tunnustelusta. Samalla vauvan aivot oppivat sanojen rytmiä ja äänteitä, joiden pohjalle on hyvä rakentaa sanavarastoa ymmärtämistä ja myöhemmin puhumista varten. Tutut, samoina toistuvat kuvat, äännähdykset, äänenpainot ja sanat eivät ole vauvasta tylsiä, vaan tuttuja ja turvallisia; vauva nauttii myöhemmin siitä, että saman kuvan kohdalla kuulee saman sanan/lauseen/laulun jne. Ennakoitavuus tuo turvaa ja samalla myös kartuttaa sanavarastoa.

Meillä vauvalle lukemiseen, tai noh, oikeastaan kuvista lorutteluun ja sanojen toisteluun, kuuluu myös liikuttelua (esim. vauvaa keinutellaan lorun tahdissa), leikkiä (luukkuja ihastellaan monta kertaa avaamalla ja sanomalla "kukkuu!") ja paljon erilaisia äänenpainoja (esim. karhun kuvan kohdalla muristaan möreällä äänellä ja linnun kuvan kohdalla sirkutetaan iloisesti). Usein kuviin liittyy itse keksittyjä höpöttelyitä ja laulunpätkiä.

Meidän vauvakirjavalikoima ei ole runsas, mutta sitäkin luetumpi. Tuo iso kirja etenkin on ihana, siinä vauva ja myöhemmin taapero oppii värejä, käsitteet "ylös", "alas", "auki", "kiinni", eri eläinten ääntelytapoja, metsän eläinten nimityksiä sekä numerot yhdestä viiteen. Aurinkokantisessa kirjassa taas ei ole valmiita tekstejä, mutta meillä on jo vakiintuneet laulut/lorut, jotka lyhyesti kuvien ohessa höpötellään. 

"Vauva vain repii ja huitoo, eikä kuuntele yhtään, kun luen!"

Myös vanhemmalle on tärkeää oppia lukemaan lapselle. Lukemisen lomassa lapsi ja aikuinen myös kokevat jotain yhteistä, yhteisen maailman ja vuorovaikutuksen. Lukiessaan vauvalle vanhemman ei kannata ajatella, että vauvan pitää jaksaa kuunnella kirja kannesta kanteen tai, että kirja edes pitää edetä alusta loppuun (tai oikeastaan mitenkään päin järjestyksessä laisinkaan ;) )

Vauvan lukukokemukseen kuuluu myös tunnustelu, maistelu ja repiminen. Siinä samalla vanhempi voi, niinä pieninä rauhallisina hetkinä, ohjata lasta katselemaan kuvaa ja kuuntelemaan, jossain vaiheessa kääntämään sivuakin. Kun kirjan lukeminen tulee tutuksi, kuvat ja sanat toistuvat, alkaa vauva pikku hiljaa malttaa kuunnellakin enemmän ja hoksaa, mistä kirjan lukemisessa onkaan kyse. Vauvan kanssa lukiessa ei kannata pingottaa :D. Meillä 7 kk jaksaa jo kuunnellakin, kun luemme tuttua kirjaa, jossa toistuvat tutut höpötykset. Hän selkeästi jo odottaa, että se tuttu asia kuuluu tietyssä kohtaa. Vieraampaa kirjaa hän taasen mieluiten maistelisi ja kokeilisi itse.

Meillä 7kk rakastaa tätä aukeamaa. Eri värejä voitaisiin luukkujen avulla luetella vaikka maailman tappiin, ja tämä vilkas neiti jaksaa aina vaan seurata tätä samaa showta.

Millainen olisi hyvä vauvan kirja?

Oman kokemukseni mukaan vauvan kirjan tulee olla ensi sijaisesti turvallinen, eli kestää koskemista, repimistä, riuhtomista ja maistelua. Meillä ainakin neiti 7 kk:n kohdalla parhaat alkuvaiheen kirjat ovat ehdottomasti kankaisia. Kankaisesta kirjasta ei runsaalla maistelulla saa likoamaan irtopaloja, kuten paksumpienkin pahvikirjojen kanssa voi käydä. Lisäksi niillä ei voi kopsauttaa itseään kipeästi otsaan, kuten hyvin touhukkaan vauvan kanssa usein käy. Myöhemmin varmasti luetaan enemmän paksuja pahvisivullisia kirjoja.

Kirjassa on myös hyvä olla paljon väriä ja selkeät kuvat. Vaikka haaleanvaaleat kirjat olisivat aikuisen makuun kauniimpia, innostuvat vauvat yleensä varsinkin pienempinä kontrasteista enemmän. Niitä heidän on helpompi havannoida.  Meillä itsekin olen innostunut myös kirjoista, joissa on lyhyesti loruttelua tai jotain sellaista, mistä vauva selkeästi voi oppia esim. värejä tai eläinten ääntelyitä. Juonella ei tässä vaiheessa vielä oikein ole merkitystä. :D

Kovin montaa kirjaa vauva ei tarvitse. Niin puuduttavaa kuin se aikuisesta onkin, vauva RAKASTAA asioiden toistoa ja ennakoitavuutta. Tuttuus luo turvaa ja lisää mielenkiintoa.

"Vauvalle lukeminen on tylsää"

Niinpä, voihan se olla. Toistetaan samaa uudelleen ja uudelleen ja vauvakin vain repii kirjaa. Toisaalta ei vauvalle lukemisen tarvitse kestää kauaa, pienikin hetki riittää. Aina on parempi lukea edes hetki, kuin ei lainkaan. 

Vauvalle voi myös höpöttää kirjasta jotain ihan muutakin, tekstejä ei ole pakko orjallisesti noudattaa. Sanoihin voi keksiä leikkejä ja lauluja. Kuvia voi ihastella ja kokeilla. Aikuinen voi opetella lyhyinä hetkinä näkemään maailmaa vauvan silmin ja unohtaa säännöt; miksei kirjaa voisi lukea väärinpäin tai käännellä sivuja sinne tänne? 

Kirjan lukemisesta ei kannata tehdä pakkopullaa, vaan keksiä keino pitää se hauskana yhteisenä tekemisenä ja leikkinä. Edes silloin tällöin, lyhyissäkin pätkissä.

                                             
Hyviä kirjan maistelu, haistelu ja lukuhetkiä!



Lisää linkkejä vauvalle lukemisesta;
Oppi&ilo: vinkkejä vauvalle ja taaperoille lukemiseenä.
Yle: lukemisen tärkeydestä, jo vauvana kannattaa aloittaa