Siirry pääsisältöön

Lasten teemasynttäreitä tekemässä ohjelmatoimisto Äiti


Lapsia on siunaantunut meille, hieman yllättäen ja odottamattakin, jopa trion verran! 💖💖💖

Se tarkoittaa, että synttäreitä piisaa. Olemme molemmat aikalailla "perinteisten" synttäreiden kannalla, eli herkkuja, leikkiä ja synttärisankarille pieni lahja. Toiveena olisi kasvattaa siihen, että lapsi arvostaa seuraa ja toisten mukaantuloa enemmän kuin lahjaa, vaikka toki lapsen näkökulmasta lahjoja odotetaan kovastikin, eikä siinä lapsen näkökulmassa tokikaan mitään väärää ole.

Lahjatoiveista ollaan keskusteltu, ja olen aina pyrkinyt saamaan lapsen näkemään sen, miten ihanaa on, kun toinen tulee paikalle kun kutsutaan ja miten lahja on ihan kiva, mutta ei esimerkiksi lainkaan pakollinen. Tokihan lahjat lapsella mielessä ovat, mutta pikku hiljaa kohti aikuisuutta vanhempien asenne usein tällaisessa asiassa juurtuu lapsen asenteeseen. Lahjaan saa olla pettynyt, mutta kuitenkin lahjan antajalle ollaan kiitollisia eikä lahjaa pidetä tärkeimpänä asiana.

Noh, kasvatuspyrkimyksistä saisi ihan oman bloginsakin, mutta nyt asiaan, eli synttäreiden teemoihin.

Diskosynttärit

Blue Disco Ball isolated on a transparent background. Vector EPS 10 illustration.
Kuva:Pixabay.com

Esikoiseni 3-vuotissyntymäpäivät vietettiin diskoillen. Ei hän tietenkään vielä silloin sellaista osannut pyytää, mutta hänen innostuksensa Daft Punkin biisiin " Get Lucky " määritti teeman. Sen enempiä ohjelmia ei tarvittukaan, koneelta soimaan niin Daft Punkia kuin lastenlaulujakin ja pieni lelukaupasta ostettu diskopallo lapun tilalle roikkumaan lastenhuoneen kattoon. Lautasina hopeisina kimaltavat kerttikset. Tästä teemasta saisi toki rakennettua isommankin kokonaisuuden aina diskopallotäytekakusta lähtien, mutta meidän kolmevuotiaalle tämä riitti mainiosti. Isommilla mukana voisi olla vaikkapa lapsuuden diskoleikkejä esim. limbo, tuolileikki tms.

Pokemonsynttärit
Kun ei ole printteriä, on pakko piirtää itse. 
6-vuotissyntymäpäivänä esikoinen toivoi aiheeksi Pokemoneja. Silloin Pokemon Go -peli oli valloillaan, mekin sitä kokeilimme, mutta kännykällä Pokemonien jahtaaminen jäi vähän ohueksi. Kuitenkin synttäriteemaksi ideasta oli. Yksinkertaisesti piirsin Pokemoneja ja piilotin ne pihalle. Piirsin piha-alueesta ison kartan, ja yksi kerrallaan merkkasin karttaan paikan, josta Pokemon löytyy. Kuusivuotiailta usein sujuu jo hyvin kartan lukeminen, kun aikuinen hieman vinkkaa apuja ja kartassa on selkeästi tuttuja paikkoja. Pokemonit sai aina tuoda löydettyään lähtöpaikalle.

Lapset innostuivat Pokemonien etsimisestä niin paljon, että kaverisynttäreillä piilotin Pokemonit kolmesti kahden tunnin aikana ja yhä uudelleen niitä jaksettiin etsiä. Tätä ohjelmanumeroa naapurin lapset kysyivät myös pitkin syksyä ja jahdattiin näitä piirrettyjä Pokemoneja ihan ilman synttäreitäkin useaan otteeseen.

Tähänkin teemaan toki mukavasti voisi näpertää kakut, astiat ja koristeet, mutta meillä jahdattiin vain Pokemoneja :). Näiden synttäreiden jälkeen päikyssä oli liikuntapäivä, jossa eräs ammatikseen synttäriohjelmaa järjestävä taho oli piilotellut Pokemonin kuvia päikyn pihalle ja niitä piti etsiä ja löydettyään sai rastin kuvalliseen passiin. Hassu yhteensattuma, olisi tehnyt mieli sanoa, että me ollaan keksitty tämä jo ;).

Minecraftsynttärit
Ja sitten koitti vuosi, kun usean pikkupojan addiktoinut Minecraft iski meidänkin talouteen. Ja toki sitten piti saada Minecraftsyntymäpäivät! Nämä vietti herra 7-v. Ideana oli Minecraft-seikkailu pelin mukaan.
Kutsu teeman mukaan. Kuten kuvasta näkyy, ihan itse piirrettiin, koska printteriä ei vieläkään ole. Monen kutsun kanssa ei jaksanut olla turhan tarkka, mutta lapset tykkäsivät ;).

Kulje Minecraft-maailmassa ja etsi tarvikkeita: kotiimme oli piilotettu pieniä laminoituja esineiden ja ruokien kuvia (esim. sinitarralla seinään) ja jokaisella oli oma kuvalista, jonka mukaan esineet etsittiin. Paikkoja ei saanut huudella, mutta kaverille sai vinkata kysyttäessä :). Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä oli ihan paras leikki, jota on edelleen leikitty monet kerrat synttäreiden jälkeenkin. Hauskuutta lisäsi se, että myös nuo sanat "ETSI" "&" ja "RASTITA" löytyivät seiniltä ;).



Seuraavaksi vuorossa oli ruuan ja tarvikkeiden metsästys. Esikuvana leikille oli vanhan aikainen "aasin häntä" -leikki, tässä hännän sijasta kuvaan koetettiin silmät kiinni osua miekalla. Eläimistä oli määritetty pisteet, ja Creepereihin osuessa tuli miinuspisteitä. Leikin vetäjä kirjoitti pisteet ylös ja lopuksi laskettiin ne yhteen. Jokaisella oli viisi yritystä, lähtö muutaman metrin takaa silmät kiinni. Lisäyrityksiä tuli, jollei saanut yhtään pisteitä, jotta jokainen osuisi edes johonkin :).


Huono kuva, mutta seuraavan pelin idea oli ampua vihollismobeja. Olin lasten kanssa taitellut talouspaperihylsyjä neliskanttisiksi ja värittänyt ne tusseilla creepereiksi, zombeiksi ja muiksi vihollismobeiksi. Niitä ammuttiin Nerf-pyssyillä, kolme yritystä ja pisteet kaatuneiden mukaan. Taas sai yrittää vielä kerran, jos ei osunut yhteenkään, jotta jokainen saisi vähän pisteitä :).


Lopuksi piti kukistaa Äärilisko-piñata, joka oli ahminut meidän synttärikarkit. Jokainen sai vuorollaan huitaista tätä isolla kepillä, ja kolmasti taidettiin kierros vetää loppuun ennen liskon antautumista. Lisko roikkui puusta usealla narulla, jotta pää pysyi pystyssä :). Lisää liskosta täällä.

Näille synttäreille voisi toki myös keksiä loputtomasti ohjelmaa. Kakku on teemaan sopivasti helppo tehdä, jos tekee Minecraftkakun näköisen neliön muotoisen mansikkakakun. Lautaset ja kertismukit oli tilattu netistä myös teemaan sopiviksi. Lisäksi menossa oli mukana meidän askartelemia naamioita, jotta päästään hyvin tunnelmaan kun kotona käveli Creeper, zombi, Alex ja Steve. Kaikki pelit olivat toimivia ja jokaista kokeiltiin myös uudelleen jälkeenpäin. Ainoastaan Lisko-parka jäi yhteen kertaan, olihan hänet hajotettu palasiksi :D.




Jatkossa synttäripostauksia tulee varmasti lisää!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

TOP3 Virpomisvitsan koristeet pääsiäisenä 2018

Joka vuosi ajattelen, että tämä vuonna tehdään vitsat ajoissa. Joka vuosi ne tehdään hiki hatussa illalla ennen virpomisaamua. Ja perinteistähän ei luovuta, joten tänään paperisilppu lentää ja EriKeeperiä löytyy jännittävistä paikoista meidän keittiössä (koska askarrellaan tässä perhekokoon suhteutettuna pienehkössä keittiössä). Höyhenet laitoin boikottiin eettisistä syistä, koska se valinta on helppo tehdä. Höyhenet on helppo jättää pois, eivätkä valmiit vitsat itke niiden perään. Sitä paitsi olen aina inhonnut niiden kiinnittämistä! Rautalankaa on lasten kanssa hankala kieputtaa, käytännössä sen teen aina minä, ja teipillä kiinnitetyt löytyvät virpomisreitiltä oksien jääden täyteen läpinäkyvää teippiä. Tänä vuonna meillä TOP 3 koristeeksi vitsoihin päätyivät: 1. Taitellut haitaramadot, tai ajankohtaisemmin karvamadot: Haitarimato tehdään liimaamalla kaksi paperisuikaletta L-kirjaimen muotoon ja sitten taittelemalla vuorotellen suikale toisen päälle. Loppuun taas tilkka li

Rusetti-piñata ja helppo rusetinsolmimisohje

Ystäväni lapsella on tyttären 5-v synttäriteemana hauskasti rusetti. Tein sankarille lahjaksi paperimassasta piñatan, jonka hajoittamisesta omat lapset ovat koko tekoprosessin ajan haaveilleet. "Äiti, saanko lyödä ton mäsäksi?" on ollut usein kysytty kysymys viikon ajan, kun tämä on eri vaiheissaan ja työvälineineen "koristanut" meidän keittiönpöytä.  Aiemmin olen tehnyt jo jutun  omien lasten lohikäärme- ja autopiñatoista . Näitä on hauska tehdä! Piñata on koristeltu ruseteilla ja kultahileellä. Sisällöksi valitsin tällä kertaa kettukarkit ja pienet vaahtokarkit. Jätin ne pusseihinsa, mutta tein pusseihin pienet raot, jotta ilma pääsee ulos ja näin sain karkkipussit pienemmästä raosta mahtumaan piñatan sisään. Tästä piñatan teko alkaa: Erikeeperiä sekoitettuna lämpimään veteen, johon kastetaan sanomalehden suikaleet. Tämän jälkeen ne liimaillaan puhalletun ilmapallon päälle. Pallo kannattaa laittaa esim. rasian päälle, jottei se liimaudu pöytään. Tein ka

Sormiruokailijan äidinmaitoiset omenapiirakat

Tätä reseptiä varten tein pari epäonnistunuttakin kokeilua, jotka nekin kyllä upposivat meidän hyvin syövän pikkuneidin suihin hyvällä ruokahalulla. En ollut kuitenkaan itse tyytyväinen koostumukseen, mutta tämä kehittely tuntui nyt tuottavan tulosta. Varmasti olisin löytänyt ihan hyvän reseptin netin syövereistäkin, sillä tuskin olen ihan ainoa sormiruokakokkailija, mutta oikeasti minulle on helpompi nopeasti ruuan tekemisen ohessa testata äkkiseltään omaa päähänpistoani, kuin paneutua tutkimaan nettiä. Vähän oudoltahan tämä näin kirjoitettuna näyttää, mutta näin se vain on 😁. Muffinsseista tuli ihanan kuohkeita ja aidon muffinssin oloisia 😍. Ohje on tietysti sokeriton ja tehty mihinkäs muuhun, kuin omaan äidinmaitooni, jota pakastimesta kovaa vauhtia koetan hyötykäyttää. Omenamuffinssit äidinmaitoon  (n. 4 kpl) Puolikas banaani 1 kananmuna 3 rkl vehnäjauhoja 3 rkl vauvan hienoa kaurapuurojauhetta 1/4 tl eli ihan pieni ripaus leivinjauhetta 3 rkl äidinmaitoa 1 rkl ö