Siirry pääsisältöön

Hyönteisiä lapsiperheen ruuassa: maistellaan sirkkaleipää

Tämä aihe on hyvin kaksijakoinen. Toisaalta innostun, kun puhutaan eettisemmästä ruuasta, toisaalta taas selkärangassa on juurtunut hälytyskeskus, joka ei voi sietää hyönteisiä ja ruokaa samassa lauseessa, saati samassa pöydässä. Siinäpä vasta pulma, eettisyys vastaan oma inho ja käsitys epähygieenisistä hyönteisistä, joiden vuoksi pahimmillaan myrkytetään ruokakaapit ja heitetään ruuat menemään (sormet ristiin, tätä meidän ei ole oikeasti ikinä tarvinnut tehdä).

Kuitenkin meidänkin pöytäämme eksyi, lähinnä ennakkoluulottomien lasten ansiosta, Fazerin sirkkaleipä, jossa on 70 jauhettua kotisirkkaa. Hui mikä määrä, oli ensireaktio. Kuitenkin se vastaa vain noin kolmea prosenttia leivän painosta, sinänsä ei paljon.

Tarina sai alkunsa, kun mies oli lasten kanssa Prismassa (joo, olemme kamalan kammottava Prismaperhe, jota puolustelin aiemmin blogitekstissäni (klikkaa) ). Siellä oli maisteltavana sirkkaleipää, jota lapset ennakkoluulottomasti halusivat maistaa. Meidän lapsemme ovat aina hyväsyömäisiä, joten sinänsä se ei yllätä yhtään. Kuitenkin lasten ennakkoluuloton asenne sai meidät huomaamaan, miten meillä olevat "kammot" eivät olekaan mitään sisäsyntyisiä. Mies oli niellyt suoranaisen ällötyksensä, ja niinpä sirkkaleipä päätyi meillä pöytään.

Sirkkaleipä ei eronnut tavallisesta leivästä sitten mitenkään, erinomaista oli juustolla ja kinkulla!
Mies ei vielä ole maistanut sirkkaleipää, ja tuntui olevan aika varma leivän kotiin kantaessaan, että minäkään en siihen koske. Toisin kävi. Tosin ensin luin tuoteselosteen tarkkaaan, ja tarkistin leivän palan lähietäisyydeltä, ettei siitä vain törrötä jalkoja, sarvia tai tuijota sirkan silmiä. Mitään ei tokikaan näkynyt, kun sirkat on käsittääkseni jauhettu. Mutta ikinä ei voi olla liian tarkka!

Mulla taitaa siis raja toistaiseksi kulkea siinä, että näkyykö niitä otokän osia. Jos öttimönkiäiset on jauhettu, voin maistaa ja leikkiä syöväni ihan normaalia tuotetta. Siksi mikään ötökkämysli ei vielä uppoa, ainakin viime näkemältä siinä oli ihan kokonaisia ötököitä. Olkoonkin, että maistaneet sanovat, että suussa niitä ei erota muusta myslistä. Ehkä tästäkin kammosta vielä joskus pääsee.

Kukaties, ehkä meidän lasten varttuessa aikuisiksi ötökät on osa normiravintoa ja perinteisten lihaeläinten tarve on pienempi. Vaikka en kielläkään, etteikö hyönteisillä voisi olla myös henkistä puolta ja jonkinlaisia kokemuksia (suhtaudun tähän avoimin mielin), peukutan silti niiden tehotuotantoa paljon ennemmin, kuin nisäkkäiden.

Sillä välin mutustelen tyytyväisenä tätä ötökkäleipää!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

TOP3 Virpomisvitsan koristeet pääsiäisenä 2018

Joka vuosi ajattelen, että tämä vuonna tehdään vitsat ajoissa. Joka vuosi ne tehdään hiki hatussa illalla ennen virpomisaamua. Ja perinteistähän ei luovuta, joten tänään paperisilppu lentää ja EriKeeperiä löytyy jännittävistä paikoista meidän keittiössä (koska askarrellaan tässä perhekokoon suhteutettuna pienehkössä keittiössä). Höyhenet laitoin boikottiin eettisistä syistä, koska se valinta on helppo tehdä. Höyhenet on helppo jättää pois, eivätkä valmiit vitsat itke niiden perään. Sitä paitsi olen aina inhonnut niiden kiinnittämistä! Rautalankaa on lasten kanssa hankala kieputtaa, käytännössä sen teen aina minä, ja teipillä kiinnitetyt löytyvät virpomisreitiltä oksien jääden täyteen läpinäkyvää teippiä. Tänä vuonna meillä TOP 3 koristeeksi vitsoihin päätyivät: 1. Taitellut haitaramadot, tai ajankohtaisemmin karvamadot: Haitarimato tehdään liimaamalla kaksi paperisuikaletta L-kirjaimen muotoon ja sitten taittelemalla vuorotellen suikale toisen päälle. Loppuun taas tilkka li

Rusetti-piñata ja helppo rusetinsolmimisohje

Ystäväni lapsella on tyttären 5-v synttäriteemana hauskasti rusetti. Tein sankarille lahjaksi paperimassasta piñatan, jonka hajoittamisesta omat lapset ovat koko tekoprosessin ajan haaveilleet. "Äiti, saanko lyödä ton mäsäksi?" on ollut usein kysytty kysymys viikon ajan, kun tämä on eri vaiheissaan ja työvälineineen "koristanut" meidän keittiönpöytä.  Aiemmin olen tehnyt jo jutun  omien lasten lohikäärme- ja autopiñatoista . Näitä on hauska tehdä! Piñata on koristeltu ruseteilla ja kultahileellä. Sisällöksi valitsin tällä kertaa kettukarkit ja pienet vaahtokarkit. Jätin ne pusseihinsa, mutta tein pusseihin pienet raot, jotta ilma pääsee ulos ja näin sain karkkipussit pienemmästä raosta mahtumaan piñatan sisään. Tästä piñatan teko alkaa: Erikeeperiä sekoitettuna lämpimään veteen, johon kastetaan sanomalehden suikaleet. Tämän jälkeen ne liimaillaan puhalletun ilmapallon päälle. Pallo kannattaa laittaa esim. rasian päälle, jottei se liimaudu pöytään. Tein ka

Sormiruokailijan äidinmaitoiset omenapiirakat

Tätä reseptiä varten tein pari epäonnistunuttakin kokeilua, jotka nekin kyllä upposivat meidän hyvin syövän pikkuneidin suihin hyvällä ruokahalulla. En ollut kuitenkaan itse tyytyväinen koostumukseen, mutta tämä kehittely tuntui nyt tuottavan tulosta. Varmasti olisin löytänyt ihan hyvän reseptin netin syövereistäkin, sillä tuskin olen ihan ainoa sormiruokakokkailija, mutta oikeasti minulle on helpompi nopeasti ruuan tekemisen ohessa testata äkkiseltään omaa päähänpistoani, kuin paneutua tutkimaan nettiä. Vähän oudoltahan tämä näin kirjoitettuna näyttää, mutta näin se vain on 😁. Muffinsseista tuli ihanan kuohkeita ja aidon muffinssin oloisia 😍. Ohje on tietysti sokeriton ja tehty mihinkäs muuhun, kuin omaan äidinmaitooni, jota pakastimesta kovaa vauhtia koetan hyötykäyttää. Omenamuffinssit äidinmaitoon  (n. 4 kpl) Puolikas banaani 1 kananmuna 3 rkl vehnäjauhoja 3 rkl vauvan hienoa kaurapuurojauhetta 1/4 tl eli ihan pieni ripaus leivinjauhetta 3 rkl äidinmaitoa 1 rkl ö