Siirry pääsisältöön

Kun lapset riitelevät salaatista ja vihanneksista

"Äiti, toi söi kaikki kurkut!", "Hei, toi sai enemmän porkkanaa!" ja "Saanko oman salaattilautasen" kuuluvat meillä usein. Olenpa joskus möläyttänyt suustani myös lauseen "Älkää nyt syökö liikaa vihanneksia!", tosin heräsin kyllä nopeasti todellisuuteen ja hiljensin itseni..

Toki siis meilläkin pätee tämä lapsiperheen perussääntö: karkkia, hampparia, pitsaa, karkkia, sipsiä ja vielä kerran karkkia, ehkä vähän nuudelia, muutama lihapulla, sekä ulkona grillattu makkara. Ja vielä karkkia. Tämä olisi meidän perheen ruokalista, jos lapset saisivat päättää. Silti meillä muksut syövät ainakin melko terveellisesti, monipuolisesti ja yleensä ottaen aika hyvin. Ja myös istuen ruokapöydässä, säännöllisenä ruoka-aikoina.

Ehkä meillä on vaan helpot lapset tässä suhteessa. Ja varmasti onkin, sillä kaikki kolme ovat myös syömäänopetteluvaiheessa vauvana syöneet heti hyvin. Kaikki maut menevät ja suu aukeaa linnunpojan lailla. Nirsoilu- ja "entykkäätästä" -vaiheet on tulleet vasta myöhemmin, ensimmäisellä eskari-iässä ja toisella isoveljen peesissä tässä hieman ennen viittä vuotta. Olen ymmärtänyt, että tällainenkin epäluuloisuuden vaihe ruokaa kohtaan on osa normaalia kehitystä.

Kuva: Pixabay.com 


Vaikka aina varmasti voisi tehdä paremminkin ja syödä enemmän terveellisemmin. Enkä itse ole luonteeltani yhtään ehdoton tyyppi, joten en ehdoton osaa olla tässäkään. Enemmänkin yritän valita joka päivä terveellisemmän vaihtoehdon, itselle ja lapsille. Ja välillä valitaan myös herkuttelu. Ajattelin kuitenkin tähän kirjoitella muutamia meillä toimineita juttuja, joilla lapset on saatu lisäämään kasvisten syömistä.



  • Meillä on aina, joka ruualla ja välipaloilla, tarjolla jotain vihannesta, hedelmää, marjaa jne. Vaikka lapset eivät söisi yhdellä ruualla niitä, uskon, että niitä on tärkeää tarjota ja lasten niihin näin myös pikku hiljaa tottua. Meillä ei hermostuta, vaikka joskus vihreät ja värikkäät jäisivät myös koskematta. Näin kuitenkin harvoin on, mikäli salaatit ja hedelmät vain ovat kauden mukaan valittuja ja hyviä (esim. porkkanat ja appelsiinit ovat tiettyyn aikaa vuodesta omaankin suuhun pahanmakuisia). Seuraavassa syy, miksi lapset meillä lähes aina näitä myös syövät (jopa tappelevat niistä!). 

  • Vihannekset yms. asetetaan lähes aina tarjolle ennen muuta ruokaa. Ja huudetaan "alkupalalle !" Näin meillä nälkäiset pojat tulevat niitä jo napsimaan ennen varsinaista ateriaa. Nälkäisen mahaan kaikkea värikästä tulee syötyä helposti enemmän kuin ruuan ohessa tekisi mieli. Ja mitä enemmän värikästä syödään, sen monipuolisemmaksi myös makumieltymys kehittyy. Joskus näistä "alkupaloista" myös riidellään, ja äiti saa kuoria lisää porkkanaa tai pilkkoa lisää kurkkua.
Tänään aamupalalla oli vesimelonia. Se on myös helppoa sormiruokaa vauvalle!
  • Pääasiassa värikkäät tarjotaan sellaisessa muodossa, missä lapset tykkäävät niitä syödä. Esimerkiksi vesimelonit suupalan kokoisina kuutioina, koska meillä inhotaan suupieliä pitkin valuvaa vettä, jota syntyy isompien lohkojen syönnistä. Salaatti on usein erillisinä paloina lautasella. Silti joskus tehdään toisenkinlaisia, esim. sellaisia ihan perussekoitussalaatteja. Niihinkin lapset kyllä ovat tottuneet, kun maut ovat ensin tulleet erillisinä tutuiksi.

  • Jos joskus saa syödä telkkarin ääressä, vaikkapa leffaa katsoen, on eväänä "herkkulautanen" eli lautanen täynnä kaikenlaisia pilkottuja hedelmiä ja vihanneksia, joita kaapista vain löytyy! Ja yleensä keittiöön palautuu tyhjä lautanen. Vain hyvin harvoin mukana on karkkia. Ja tosiaan karkinkin kanssa on värikkäitä! Tellun ääressä tulee syötyä ihan ajattelematta ja taas makuaisti saa treeniä.
Leffahetki ja sen eväät. Hiihtolomalla katsottiin Emoji-elokuva.
  • Pääsääntönä on pitää tarjolla aina perussuosikkeja (esim. kurkku) , mutta välillä laittaa maistiaisiksi jotain uusiakin makuja. Uudet maut lapsia harvoin heti viehättävät, mutta pikkuhiljaa hyvää tulee. Aina voi tarjota eri muodossa, ruuan seassa, raakana, kuutioina, suikaleina, dipin kanssa.. Meillä mitään ei vältellä siksi, että lapset eivät tykkää. Ja aika harvasta nuo oikeasti eivät pidä, monesti sanovat "en tykkää" ja syövät silti. 😉 Ovat aika rohkeita kyllä maistamaan yhä uudelleen ja uudelleen.

  • Eväiden tekemiseen menee hieman enemmän aikaa, kun kuorii ja pilkkoo porkkanan, mutta pitkässä juoksussa se hetki kannattaa käyttää. Vaikkapa hiihtoretkellä porkkana tai kurkku ovat ihanan raikkaita eväitä järven jäällä nautittavaksi kaakaon kera! 

Joskus turhat hankinnat harmittavat ja nykyään olenkin aika nihkeä ostamaan mitään uuttaa tavaraa, mutta nämä Tupperwaren pienet eväsrasiat ovat ihan parhaat! Tänään hiihtoretkellä lähtee mukaan eilen tehtyä maailman parasta omenapiirakkaa, vesimelonia ja porkkanaa. 

  • Meillä saa kasviksia närppiä. Jos vaikka olen pilkkomassa sipulia paistettavaksi, saavat pojat tulla sieltä pyytämään itselleen " närppejä" (onkohan tämä edes sana? Näin meillä on aina sanottu, kun otetaan jostain pieniä maistiaisia 😂). Kas kummaa, nuo pikkutyypit tykkäävät raa'asta sipulista! Kotona sekasalaatistakin saa närppiä. Vieraiden luona ei tietenkään.
Päälinja on, että kasviksia on aina tarjolla. Joskus ruuan seassakin, vaikkei se lasten suosikkijuttu olekaan, raa'at kasvikset uppoavat paremmin. Kuitenkin tätäkin harrastan, koska me aikuiset tykkäämme ja ajattelen, että näin lapsetkin tottuvat. Saavat toki jättää keitetyt porkkanat syömättä, vaikka maistamaan aina kannustetaan. Meillä on leivottu myös lapsille maittavia rieskoja vihanneksista (ohjeeseen tästä, klik!) Viimeksi herra seitsemänvee iloitsikin ruokapöydässä, kun oli syönyt kaikki porkkanat vaikkei niistä edes tykkää. 😊 Pinaatti on meillä suosikki ruuan sekaan laitettavista, siitä tykkäävät kaikki! Herra viisvee taasen ihastui paikallisen ravintolan buffetpöydässä kehtettyyn parsakaaliin, koska hän oli mielestään jättiläinen ja söi puita 🤣.

Hyviä herkutteluhetkiä kasvisten kanssa! 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

TOP3 Virpomisvitsan koristeet pääsiäisenä 2018

Joka vuosi ajattelen, että tämä vuonna tehdään vitsat ajoissa. Joka vuosi ne tehdään hiki hatussa illalla ennen virpomisaamua. Ja perinteistähän ei luovuta, joten tänään paperisilppu lentää ja EriKeeperiä löytyy jännittävistä paikoista meidän keittiössä (koska askarrellaan tässä perhekokoon suhteutettuna pienehkössä keittiössä). Höyhenet laitoin boikottiin eettisistä syistä, koska se valinta on helppo tehdä. Höyhenet on helppo jättää pois, eivätkä valmiit vitsat itke niiden perään. Sitä paitsi olen aina inhonnut niiden kiinnittämistä! Rautalankaa on lasten kanssa hankala kieputtaa, käytännössä sen teen aina minä, ja teipillä kiinnitetyt löytyvät virpomisreitiltä oksien jääden täyteen läpinäkyvää teippiä. Tänä vuonna meillä TOP 3 koristeeksi vitsoihin päätyivät: 1. Taitellut haitaramadot, tai ajankohtaisemmin karvamadot: Haitarimato tehdään liimaamalla kaksi paperisuikaletta L-kirjaimen muotoon ja sitten taittelemalla vuorotellen suikale toisen päälle. Loppuun taas tilkka li

Rusetti-piñata ja helppo rusetinsolmimisohje

Ystäväni lapsella on tyttären 5-v synttäriteemana hauskasti rusetti. Tein sankarille lahjaksi paperimassasta piñatan, jonka hajoittamisesta omat lapset ovat koko tekoprosessin ajan haaveilleet. "Äiti, saanko lyödä ton mäsäksi?" on ollut usein kysytty kysymys viikon ajan, kun tämä on eri vaiheissaan ja työvälineineen "koristanut" meidän keittiönpöytä.  Aiemmin olen tehnyt jo jutun  omien lasten lohikäärme- ja autopiñatoista . Näitä on hauska tehdä! Piñata on koristeltu ruseteilla ja kultahileellä. Sisällöksi valitsin tällä kertaa kettukarkit ja pienet vaahtokarkit. Jätin ne pusseihinsa, mutta tein pusseihin pienet raot, jotta ilma pääsee ulos ja näin sain karkkipussit pienemmästä raosta mahtumaan piñatan sisään. Tästä piñatan teko alkaa: Erikeeperiä sekoitettuna lämpimään veteen, johon kastetaan sanomalehden suikaleet. Tämän jälkeen ne liimaillaan puhalletun ilmapallon päälle. Pallo kannattaa laittaa esim. rasian päälle, jottei se liimaudu pöytään. Tein ka

Sormiruokailijan äidinmaitoiset omenapiirakat

Tätä reseptiä varten tein pari epäonnistunuttakin kokeilua, jotka nekin kyllä upposivat meidän hyvin syövän pikkuneidin suihin hyvällä ruokahalulla. En ollut kuitenkaan itse tyytyväinen koostumukseen, mutta tämä kehittely tuntui nyt tuottavan tulosta. Varmasti olisin löytänyt ihan hyvän reseptin netin syövereistäkin, sillä tuskin olen ihan ainoa sormiruokakokkailija, mutta oikeasti minulle on helpompi nopeasti ruuan tekemisen ohessa testata äkkiseltään omaa päähänpistoani, kuin paneutua tutkimaan nettiä. Vähän oudoltahan tämä näin kirjoitettuna näyttää, mutta näin se vain on 😁. Muffinsseista tuli ihanan kuohkeita ja aidon muffinssin oloisia 😍. Ohje on tietysti sokeriton ja tehty mihinkäs muuhun, kuin omaan äidinmaitooni, jota pakastimesta kovaa vauhtia koetan hyötykäyttää. Omenamuffinssit äidinmaitoon  (n. 4 kpl) Puolikas banaani 1 kananmuna 3 rkl vehnäjauhoja 3 rkl vauvan hienoa kaurapuurojauhetta 1/4 tl eli ihan pieni ripaus leivinjauhetta 3 rkl äidinmaitoa 1 rkl ö