Lause, jota kuulee usein, vaikka lastenhuoneesta löytyy vimpaimia ja vempaimia, on puuhakirjaa aiheesta kuin aiheesta, taikamassaa, pakkosaada-leluja ja tätämäainaoontoivonu -pelejä, askartelutarvikkeita, minecraft- ja star wars -legoja jne jne. Lapsilla on käsittämätön kyky haluta aina jotain maailmanparastatavaraa, jota itsellä ei ole. Ja yhtä käsittämätön kyky ilahtua uudesta tavarasta hetkeksi ja sitten lopulta muuttaa se sellaiseksi ihan tavalliseksi rojuksi, mitä kaapit on jo pullollaan. Joskus asia on pakko saada, koska naapurin kaverillakin on, koulussa kaikilla on ja koska se vaan on siisteintä ikinä. Niin kauan, kunnes se on omassa hyllyssä.
Lapsilta puuttuu usein haluamisjarru. Ja se aikuisten pitää asentaa olemalla hankkimatta kaikkea, mistä se pieni ihminen haaveilee. Ja haaveilla saa! Haaveilu on parasta ikinä! Muistan itsekin vielä sen tunteen, kun joulun alla siskon kanssa lelukuvastoa selattaessa sai haaveilla (ja ympyröidä omia toiveita). Ja täsmälleen samalla keinolla, olemalla hankkimatta kaikkea haaveiltua, aikuinen voi opettaa sitä haaveilua ja unelmointia. Joskus toki on kiva saada jotain kauan toivottua ja pian oppia huomaamaan, että elämä ei siitä uudesta legopaketista mullistunutkaan kaikesta saamisen ilosta huolimatta. Ja sitten voi haaveilla jostain muusta.
 |
| Miten nämä musteet tähän liittyvätkään... kuva:Pixabay.com |
Apua, nyt tämä teksti karkaa ihan väärille raiteille! Tästä haluamisjutusta voisi kirjoittaa kokonaan oman juttunsa, mutta nyt asiaan:
Entä sitten se "mulla ei oo mitään tekemistä"? Itsehän olen tosi ärsyttävä mutsi, ja vastaan usein "hienoa, mahtavaa! Siitä kannattaa nauttia!" ja saan vastaani ärtyneen naaman ja muutaman vastalauseen. Usein annan ajan kulua, ennen kuin alan ehdotella jotain aktiviteetteja. On ihanaa, että lapsuuteen kuuluu näitä tylsiä hetkiä, usein niistä syntyy hauskojakin ideoita! Seuraavassa muutama helppo sisätiloihin soveltuva idea ilman leluja, ulkonahan tällaista "ongelmaa" harvoin edes on.. (ja kaikki ruutuihin liittyvä on nyt tarkoituksella jätetty tästä pois.)
Tällaisia ideoita meidän "mullaeioomitääntekemistä" -hetkinä on syntynyt:
- Vieraspatjalla leikkiminen : perinteinen juttu, mutta aina toimiva oli lapsen ikä melkein mikä vain. Patja voi olla osa temppurataa (juu, meillä saa hyppiä sohvalla), se voi toimia pikkuautojen liukumäkenä tai hyppyrinä, siitä voi tehdä majan tai veljen voi kääriä siihen kuin kääretorttuun. (Voi sillä laskea portaitakin, mutta sen ikävä äiti kyllä taitaa kieltää, sen verran näyttää hurjalta touhulta..😁)
- Lehteen piirtely: tarvitaan sanoma-/aikakauslehti ja kynä, mieluusti musta ohutkärkinen tussi. Piirrellään höpsöjä juttuja kuvissa olevien ihmisten naamaan tai muutoin kuvaan. Meillä poitsut ovat molemmat ennen kouluikää alkaneet myös oma-aloitteisesti tarkkailla tekstin kirjaimia, ovat ympyröineet nimensä kirjaimia, värittäneet otsikoista isofonttisia kirjaimia ja leikkikirjoittaneet tekstin päälle kirjaimia matkien. Eli toisin sanoen tutustuneet itse kirjaimiin.
- Mitä ajattelen-leikki sopii laiskoihin hetkiin, sillä sen aikana voidaan rauhassa rötköttää sohvannurkassa. Ideana on välitä jokin tilassa kaikille näkyvä asia, ja muut koettavat arvata sen kysymällä kysymyksiä, joihin voi vastata vain "kyllä" tai "ei". Tyyliin "onko se musta?" Tämä on myös loistava leikki automatkoille.
- Maustemaistiaiset on meidän perheen hittijuttu. Jokainen saa lautasen, johon esittelijä, eli äiti, laittaa pienen silauksen useaa eri maustetta, toki siis kertoen mitä nämä ovat. Meillä ollaan tosi rohkeita maistamaan uuttakin, toki maitolasi vieressä neutraloimassa tujut maut. Suosikkeja mauiksi ovat olleet oregano, ranskanperunamauste, appelsiinisokeri (ylläri!), valkosipuli ja makea chilirouhe. Pippureitakin on maisteli yhä uudelleen ja eri yrttienkin maut ovat tuttuja. Mahtava tapa totutella myös eri makuihin!
- Autoradan piirtäminen on ollut hyvää viihdykettä myös reissuilla, joissa leluja ei ole muutamaa pakollista pikkuautoa enempää ollut mukana. Paperia ja kyniä, ehkä teippiä ratojen yhteen laittamista varten ja tadaa, autoilla on taas kiva leikkiä! Paperin puuttuessa rataa liikenneympyröineen ja poliisilaitoksineen on piirretty myös pahvilaatikoihin, sanomalehteen tai mainospostiin.
- Poikien spesiaali: TITI-LEIKKI on yksi veljesten keskinäisistä höpsöttelyleikeistä, joita syntyy kun eioomitääntekemistä. Titissä toinen menee peiton alle myttyyn ja on siis TITI. Titi sanoo "Titi" ja pomppii eteenpäin toista jahdaten, sellaisena pienenä myttynä peiton alla. Jos saa toisen kiinni, Titi syö hänet ja molemmat nauraa kikattavat peitossa kunnes vuoro vaihtuu. Sarjassamme "omituiset leikit" 🤣.
Hauskoja tylsiä hetkiä kaikille! 😊
Kommentit
Lähetä kommentti
Olisi mukavaa, jos jättäisit kommentin. :)