Joulun taikaa luomassa

Tänään perinteisen suomalaisen joulusään, tai noh, ympäri vuoden -sään, innoittamana, tai todellisuudessa siitä sisuuntuneena, lasten kanssa koristeltiin joulu meille kotiin. Tätä toki edelsi yh-viikonloppu, jonka jokainen rennosta tunnelmasta ja keskeytymättömästä työnteosta nauttiva kolmen lapsen ja yhden karvaa itsestään irrottavan koiran äiti käyttää tehden suursiivousta. 👌👀 Noh, kerrankin pysyin jokseenkin suunnitelmassa, joka oli tietenkin siivota rennon lupsakasti kun isi vie lapset pappalaan. Mutta sitten tapahtui sellainen asia kuin vuorotyö ja hälytysvuorot ja huomasin olevani imurin varressa matto olkapäällä selvittämässä ruokapataa kolmannella kädelläni ja neljännellä noukin imurin edestä siihen loputtomasti satavia pikkulegoja. Siis tää kotiäitihomma on siitä hauskaa, että tässä muuttuu mustekalaksi useine lonkeroineen. Eihän muuten mitenkään selviä kaikesta tästä yksin.

Mutta näiden ylipitkien lauseiden jälkeen siis ajatuksena oli laittaa kuvia meidän joulukoristeluista. Periaatteena on, että en osta mitään turhaa krääsää, vaikka ihania koriste-esineitä onkin kaupat pullollaan. Sen sijaan meillä on käytetty koristeina itse tehtyjä, saatuja, lapsuuden kodista mukaan tarttuneita ja lasten tekemiä joulujuttuja.

Vanhaan ikkunanpokaan ripustin itse tehdyt koristeet. Ikunanpoka löytyi isoisäni maalaistalon pellonreunassa sijaitsevasta ränsistyneestä ladosta. Siellä niitä on vinopino muistuttamassa vanhasta mökistä, joka -90 - luvun alussa purettiin. Puhdistin pokan, ja muuta en oikeastaan tehnytkään, sillä tuo kuluneisuus tuo siihen ihanan ajan patinan. Samalla se on muisto vanhasta mökistä (juu, olen niin vanha, että pystyn sen mökin hyvinkin muistamaan ;) ) ja nyt jo edesmenneistä isovanhemmista.

Nämä pallot voitin jostain arvonnasta kauan sitten, loput on lahjaa. Ihana käpytonttu keskimmäisen lapsen aivan itse tekemä 😍. Ai niin, tuo huopa-alustan olen ostanut joskus Tiimarista, kun Tiimareita vielä oli.

Tämä paperinarukranssin neuloin itse vuosia sitten. Sen edelliset valot ehtivät jo päättää elämänsä,mutta katkaisin piuhan ja pujottelin uudet valot sekä lisäsin koristeet. 

Tämän ihanan piparitalon ostin lapsen koulun myyjäisistä. Edellisvuonna piparitalon söi koira, tänä vuonna toivottavasti me ihmiset.

Okei, no siis tuon lyhdyn ostin itse viime vuonna ihan tylsästi Prisma-kaupasta. Liina on aivan ihana, sain sen yhtenä jouluna työkaverilta ja siitä asti se on meillä jouluisin koristanut pöytää. Olen edelleenkin kovin otettu tästä lahjasta, sillä hän on sen omin käsin tehnyt <3. Tonttuja on kertynyt tällainen määrä vuosien saatossa, lahjaksi saatuna.